❤ Oodi Ystävyydelle ❤

Ystävänpäivää juhlitaan jälleen meillä ja muualla maailmassa tulevana maanantaina 14.2. Tämän ihanan pinkin ja rakkaudentäyteisen juhlapäivän juuret pohjautuvat antiikin Roomaan, tarkemmin Lupercaliaan, hedelmällisyysjuhlaan. Juhlalla kunnioitettiin roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta Junoa sekä luonnon jumalaa Pania. Suomessa juhlaa vietettiin ensimmäisen kerran 1987 ja vuotta myöhemmin juhla pääsi myös virallisesti kalenteriin. Suomalainen ystävänpäivä ehkä vähän eroaa muualla maailmalla vietettävästä Valentine`s Daysta, joka on enemmänkin rakastavaisten romanttinen päivä. 

Ystävyys on eittämättä oman perheen jälkeen yksi tärkein asia ja voimavara mitä meillä elämässä voi olla. Ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut, ystävän ovi on aina auki. Ystävä kannustaa, antaa olla sellainen kuin on ja kunnioittaa, vaikka ei aina olisikaan samaa mieltä. Ystävyys myös saattaa muuttaa elämän varrella muotoaan tai kadota kokonaan mutta se ei tarkoita suinkaan epäonnistumista. Elämäntilanteiden muuttuessa on ihan normaalia, että hyvin läheinenkin ystävyys voi valitettavasti kohdata karikkoja. Ystävyys on aina kahden kauppa, siihen tarvitaan molemmat osapuolet. Sitä on mahdotonta väkisin rakentaa tai myöskään pitää ehjänä. Hyvin tavallista onkin, että usein se on tapahtunut ihan huomaamatta vähän niin kuin itsekseen.

Mulla on ympärilläni monenlaisia ystäviä. On se nuoruuden ystäväporukka, joiden kanssa tunnettaan toisemme kuin omat taskut. Olen myös "aikuisiällä" saanut elämääni monta uutta valloittavaa, ihanaa ja äärimmäisen rakasta ihmistä, joista olen kaikista ikionnellinen. Osan kanssa olen tekemisissä harvasepäivä ja toinen ääripää on taas sellainen, että aika edellisestä näkemisestä saattaa olla todella pitkä, mutta aina kun nähdään, niin juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Tää on jotenkin tosi jännä juttu. Miten sitä puhuttavaa aina kuitenkin riittää, vaikka tavallaan ei ole kartalla toisen elämästä millään tavalla. Ehkä se juurikin myös kertoo siitä jostain vahvasta siteestä, jonka tiettyjen ihmisten kanssa saat muodostettua. Ihan lapsuudenystäviä mulla ei enää ole tai siis niiden kanssa on jossain kohtaa erkaantunut polut. Kyllä me toki kylillä moikataan ja vaihdellaan kuulumiset, kun törmätään, mutta ei muuten sitten olla tekemisissä eikä tiedetä toistemme elämästä sen enempää, mitä some kertoo. Parasta on se, että jokaista ystäväporukkaa yhdistää se oma juttu. On mm. nuoruuden ystäviä, työkavereita, koulukavereita, mammakavereita, harrastuskavereita ja ihania naapureita. Ja mikä parasta, kaikkien kanssa on se oma juttunsa mikä yhdistää.

Ystävillä on ihan äärettömän suuri merkitys mun elämässäni. Ystävät on pelastanut mut lukemattomia kertoja ajatusten täydeltä sekasorrolta. Ovat antaneet mulle kullanarvoisia neuvoja, tarvittaessa tiputtaneet mut maan tasalle sekä myös puskeneet eteenpäin ja kannustaneet. Ovat olleen mulle rehellisiä ja avanneet sydämensä. Yhdessä on ratkottu monia tosi kipeitä ongelmia puolin ja toisin. On kerrottu toisillemme asioita ja salaisuuksia, joita kukaan muu maailmassa ei tiedä. On vuodatettu litratolkulla niin surun kuin ilonkin kyyneliä. On myös otettu yhteen, välillä aika kovaakin mutta suurin osa karikoista ollaan tähän mennessä saatu kuitenkin jollain tavalla ratkottua.

Hyvä ystävyys ei ole ikinä itseisarvo, sitä pitää hoitaa ihan samalla lailla kuin parisuhdettakin. Mä sain rakkaalta ystävältäni yksi päivä keskellä pahinta korona-aikaa alla olevan viestin:

"Moi muru. Tietkö, mua vähän harmittaa, huolettaa ja suruttaa, etten mä enää tiedä miten sulla menee?"

Kyllä tää koko korona-aika on ollut itselleni ja myös monelle ystävälleni eniten vaikeaa sen takia, kun ei ole voinut nähdä ystäviään silloin kun haluaa, niin paljon kuin haluaa ja tehdä heidän kanssaan asioita yhdessä. Väistämättä myös yhteydenpito on välillä ihan huomaamatta vähentynyt ja on ajauduttu edellä kuvaamaani tilanteeseen. Toki myös hektinen arki ja ruuhkavuodet haastaa ystävyyssuhteita ihan samaan tapaan kuin parisuhdettakin. Me tehtiinkin mun nuoruuden ystäväporukan kanssa uudenvuoden lupaus; että nähdään edes yhden kerran kaikki yhdessä tänä vuonna. Me nähdään nykyään toisiamme aika harvoin. Voi olla että syy liittyy kiireisiin tai sitten siihen, että aikuisuuden kynnyksellä ollaan yksinkertaisesti vaan ajauduttu erillemme. On totta, että moni asia on muuttunut. On perustettu perheitä, muutettu toisiin kaupunkeihin ja tullut monia uusia juttuja ja kuvioita itse kullekin, jotka ei enää yhdistä niin paljon kuin silloin joskus. Mä kuitenkin toivon tosi tosi paljon, että meidän yhteys jollain lailla säilyy läpi elämän ja itse ainakin yritän pitää tästä kynsin ja hampain kiinni. Entiseen ei voi enää palata, mutta nykyisestä on aina mahdollisuus pitää kiinni, niin kauan kuin halua vaan on <3

Mä kyselin omilta läheisiltä ystäviltäni, miten he määrittelevät ystävyyden tai mitä he ystävyydessä erityisesti arvostavat. Aika hienolla tavalla asian osasivat kiteyttää. Paljon jäi pois, mutta poimin alle parhaimmat palat 😊

YSTÄVYYS ON NAURUA, ILOA, KAIKEN JAKAMISTA, VÄLITTÄMISTÄ, HUUMORIA MUTTA MYÖS VAKAVIEN ASIOIDEN JAKAMISTA, TUKEA JA LÄSNÄOLOA. YSTÄVYYTEEN LIITTYY AINA TÄYSI LUOTTAMUS JA YSTÄVIEN PITÄÄ VOIDA AINA OLLA OMIA ITSEJÄÄN EIKÄ PELÄTÄ TULEVANSA TUOMITUKSI. YSTÄVÄ ON AINA REHELLINEN, MYÖS KIPEISSÄ ASIOISSA. 

YSTÄVÄPORUKKA MUODOSTAA ERÄÄNLAISEN TURVAVERKON, VERTAISTUEN JA OMAN PIIRIN. YSTÄVIEN KANSSA VOI OLLA IHAN VAIN MINA, EI PUOLISO, EI ÄITI, EI TYÖKAVERI TAI JOKU MUU. YSTÄVYYS ONKIN TAVALLAAN PARISUHDE ILMAN ROMANTIIKKAA. PERHEETTÖMÄN ROOLISSA KOROSTUU SE, ETTÄ ILMAN YSTÄVIÄ OLISI IHAN YKSIN. 

YSTÄVYYS ON SIIS NIIN HITON PALJON JA ILMAN YSTÄVIÄ EI OLISI MITÄÄN! ❤

Ihanaa tulevaa ystävänpäivää teille kaikille ja isot kaukohalit erityisesti kaikille omille ystävilleni. 

Ootte niin kovin rakkaita ❤

Ja muistakaa: Ystävänpäivä on joka päivä!

Muisk ❤

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-