10 + 4 faktaa minusta

Yritin keksiä jotain vähän raflaavampaa otsikkoa mut ei nyt oikein lähtenyt, joten mennään siis tuolla...

Nyt kun seuraajani ovat pienissä määrin lisääntyneet ja blogi näkyy blogit.fi -palvelussakin niin ajattelin kertoa itsestäni vähän lisää. Näin melko avoimena ja sydämensä puolitutuillekin avaavana tyyppinä oli muuten yllättävän vaikeaa saada kaikki mielenpäällä oleva karsittua tuohon kymmeneen kohtaan, joten siihen tuli sit kuitenkin vielä 4 extraa päälle. Siispä pitemmittä puheitta, alla 10 + 4 faktaa musta:

1. Panikoin/YLIREAGOIN helposti

Olen aika kova panikoimaan varsinkin tilanteissa, jotka eivät täysin ole hallinnassani. Hyvänä esimerkkinä kolme synnytystäni, jotka kaikki ovat olleet melkoista sirkusta. Mulla on myös aina ollut tapana reagoida tosi voimakkaasti epäonnistumisiin, kiireeseen tai vaikkapa muiden sanomisiin. Löydän monesti itseni vatvomasta jotain ihan typerää asiaa. Lisäksi mä näytän tunteeni aika voimakkaasti ja moni sanookin että mun kehonkieli kertoo omaa tarinaansa yhtä paljon kuin avoin kirja. Viime vuosien aikana mä olen harjoitellut paljon itsehillintää ja tunteiden hallintaa ylipäätänsä. Toki myös lapset on opettanut paljon sitä, että koko ajan sattuu ja tapahtuu ja varsinkin sitä, että kaikki asiat ei vaan ole aina niissä omissa hyppysissä ja hallinnassa.

2. Olen melko fanaattinen penkkiurheilija 

Sen lisäksi, että itse olen urheillut aina paljon, olen myös melko fanaattinen penkkiurheilija Kahdesta en luovu; 50 km hiihto ja kävely. Nämä katson aina, tuli lähetykset sitten mihin kellonaikaan tahansa. Meillä jo lapsetkin tietää, että kun tulee kisat telkusta niin silloin ei äitiä häiritä. Erityisesti kaikki talviurheilulajit on lähellä mun sydäntä ja yleisurheilua sekä uintia seuraan myös paljon.

3. Olin 14 tavatessa mieheni ja olemme olleet naimisissa jo 16 vuoden ajan 

Aikanaan yläasteelle mennessäni sain nopeasti kaksi uutta ystävää, joista toisesta tulikin myöhemmin esikoisemme kummitäti ja hän on erittäin tärkeä ihminen elämässäni edelleen. Noh, juurikin tämä kyseinen ystävä ehdotti eräänä perjantaina välitunnilla, josko lähtisin hänen kanssaan illalla myllymäen kallioille, jossa aina viikonloppuisin kokoontuu kuulemma veljensä kovaakin kovempi gängi. Emmin aikani, koska en ollut kilttinä tyttönä siihen mennessä vielä viettänyt viikonloppujani juurikaan muualla kuin kotona, mutta luvan saatuani päätin lähteä. Sille reissulle mä sitten jäin ja nyt lähes 25 vuotta myöhemmin olen edelleen samalla polulla rakkaimpana saavutuksenamme nuo meidän kolme valloittavaa lastamme. En voisi olla onnellisempi, että olemme edelleen tässä ja yhdessä <3 

4. Täytän ensi vuonna pyöreät 40 vuotta

Eikä ikäkriisi edes kolkuttele ovella.... vielä ainakaan... Olen paremmassa kunnossa kun vuosiin, sekä henkisesti että fyysisesti. Olen oivaltanut monta asiaa ja pysähtynyt miettimään ja pohtimaan elämää ja sitä, mikä loppujen lopuksi merkitsee kaikista eniten. Jotain pientä kremppaa kehossa on, joka välillä lannistaa ja pistää mieltä alas, mutta kellä ei tässä iässä kovalla urheilutaustalla olisi. Harmaat saa myös onneksi piiloon (kyllä, aloin harmaantumaan jo 30 vuotiaana, kiitos geenieni (lue äitini 😉). Mulla on myös jotenkin semmonen fiilinki, että mä olen pikkuhiljaa ihan oikeasti aikuistumassa ja aloittamassa uuden elämänvaiheen. Vauva-arki kun on nyt mun osaltani takanpäin ja edessä koittaa erilaiset aikuiselämän ja kasvavien lasten myötä tulleet uudet haasteet ja mahdollisuudet.

5. Suuntavaistoni on olematon

Mulla on aina ollut ihan järkyttävän huono suuntavaisto. Mua ei voi päästää yksin edes tohon meidän lähimetsään, koske en löytäis sieltäkään ikinä pois... edes navin kanssa. Onneks J on kävelevä navigaattori, joka pärjää ilman karttasovelluksia ja muita appeja lähes missä vaan.

6. En juo kahvia enkä olutta mutta olen hulluna cocacolaan

Olen yrittänyt opetella juomaan molempia, sekä kahvia että olutta mutta en ole onnistunut kummassakaan. Oluenjuontiopetteluista ei ehkä sen enempää mutta kahvia yritin opetella juomaan aikanani kaupungilla ollessani kesätöissä. Silloin ei vielä energiajuomia ollut keksitty mutta jotain piti keksiä, että pysyi päivät aamuseitsemästä eteenpäin hereillä. Kuten voitte varmaan arvata, niin 15 kesäisenä juuri seurustelun aloittaneena nuorena ei öisin nimittäin paljon tullut nukuttua, varsinkin kun suurin osa kavereista vietti kesälomaa... 

7. Minulla on kaksi tatuointia

Ensimmäisen tautoinnin olen ottanut aikanani paikallisella silloisella tatuointi "gurulla" heti täyttäessäni 18.v. No jossain kohtaa se ei enää näyttänyt ihan siltä miltä olisin sen toivonut näyttävän, joten se laitettiin sitten piiloon peitetatuoinnilla, joka koostuu lasten nimistä, vihkisormuksista ja kukkaköynnöksestä, jota oli hääkimpussani. Toinen tatuointini on vasenta hartiaa koristava nemokala, jonka otin aikanani thaimaassa. Tähän ei liity mitään sen syvällisempää tarinaa, nemoa etsimässä oli juuri tullut elokuviin ja jotenkin siihen kalaan sitten vaan ihastuin.. Nää on just näitä mun päähänpistoja, mutta tuolla se koristaa kuitenkin hartiaa edelleen 😉 

8. Olen kova keksimään ihmisille lempinimiä

Olen viettänyt suuren osan lapsuudestani ja nuoruudestani kummieni luona Jyväskylässä. Heidän perheensä on aina ollut kovia keksimään lempinimiä. Olen paljon imenyt ja oppinut heidän tapojaan ja tässä yksi niistä. Oli kyse kestä tahansa, niin kyllä mä aina jonkun lempinimen sille väännän. 

9. Mässytän purukumia

Tätä mä teen niin, että itteänikin ärsyttää. Sen takia en kauheesti purukumia yleensä syökään ja esim. töissä se ei tulis kuuloonkaan. Mässyttämisen lisäksi puhaltelen palloja, joita sitten poksauttelen :D. Jos siskoltani kysytään, mikä mun tekemisissäni eniten ärsyttää, niin tää varmaan olis heittämällä top kolmosessa!

10. Inhoan kaikkea siirappista yliromanttista lässynläätä

En ole muuten sitten yhtään romanttinen ihminen. Ehkä sen takia meillä suurinta arjen romantiikkaa onkin se, että tullessani töistä koti on putsplank tai että mulle tuodaan yllärinä koko viikon himoitsemani makkaraperunat grilliltä. Okei, saan mä kerran vuodessa kukkia aina syntymäpäivänäni, usein vielä virallisesti kukkalähetyksenä viestin kera, joka viimeksi oli seuraavanlainen: "Hyvää syntymäpäivää rakas, muuta et sitten saa".

11. Rakastan tulikuumassa suihkussa käyntiä

Mä saatan käydä kolmekin kertaa päivässä suihkussa. Joskus saatan mennä suihkuun aamulla heti herätessäni (koska se vaan on niin ihanaa) vaikka tiedän että hetken päästä lähden salille tai lenkille. Aikanaan kun rakennettiin J kysyi että riittääkö mulle 1000 litran vesivaraaja!? Yksi ehto kun mulla oli nimenomaan se, että lämmin vesi ei saa ikinä loppua. Onneks se jättikokoinen varaaja aikanaan hankittiin, koska meillä myös lapset lutraa suihkussa lähes yhtä usein kuin mäkin. Me ei kyllä siis todellakaan olla mitään vastuullisia vedenkuluttajia ja J tästä meille tasaisin väliajoin paasaakin. Isossa omakotitalossa asuminen kun ei todellakaan ole mitään kovin halpaa nykypäivänä ja ollaan paljon yritetty karsia kuluja ja lupaan, että tämän vuoro on seuraavana. 

12. Pidän siisteydestä ja järjestelmällisyydestä

Mun äidillä on aina ollut kaikki kotona ihan tiptop, niin kuin myös siskollani. Mä en ole ehkä ihan heidän leveleillään, mutta oon mä perinyt myös ne tietyt piirteet mitä tulee siistiin kotiin ja ylipäätänsä järjestelmällisyyteen. Mä en pysty menemään nukkumaan iltaisin, ellei koti ole siisti ja varsinkin sohvatyynyt aseteltu oikeille paikoilleen. Lisäksi en pysty aloittamaan keittiössä ruoantekoa, ennen kuin siivoan sen siistiksi ja asettelen kaikki tarvittavat ruoka-aineet siististi riviin. Kolmen tai välillä neljän lapsen 😉 kanssa on haastavaa pitää koti niin siistinä, kuin haluaisin ja tosi paljon mulla meneekin aikaa siihen, että yritän kulkea niiden perässä ja korjata jälkiä. Tästä olen nyt viime vuosina yrittänyt opetella pois ja vaan asennoitua siihen, että välillä on ihan ok olla vähän sekastakin. 

13. Pelkään olla yksin ja pimeää

Olen asunut kerrostalossa lapsuuteni ja siellä mulla oli jotenkin tosi turvallinen olo. Mutta sitten kun muutettiin ns. maan tasalle niin jotenkin mä koin sen tosi turvattomaksi. Ajattelin että nyt kuka tahansa voi tulla kuikkimaan mun makkarin ikkunoista tai kävellä mun takapihalla koska vaan. No rivarissa kaikki vielä meni suht hyvin, olihan mulla seinän takan naapurit, jotka pystyi aina hälyyttämään apuun, jos joku kuikkija olisi oikeasti sinne ikkunan taakse tullut hiippailemaan. Sit kun muutettiin omakotitaloon niin ekaan pariin vuoteen en uskaltanut oikeesti olla yksin juuri ollenkaan. Hankin aina jonkun kaverin meille, jos J lähti poikainreissuun. Nythän ei enää sellaista ihmettä pääse tapahtumaan, että olisin joskus yksin mutta jos niin pääsisi käymään, niin en ole ihan varma kuinka siitä selviäisin. Möröt on myös pahoja, koska niitä asuu edelleen mun sängyn alla... useita... ja niiden takia pitää olla aina kaikki raajat visusti painopeiton alla ja myös valot päällä 😉

14. Inhoan varpaiden kynsieni leikkaamista

Onneks J tekee sen mun puolesta... True Love 😉

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-