Enhän mä ole vaihtamassa työpaikkaa, mihin mä sitä linkedIniä siis oikeen tarviin?

"Yksinkertaistettuna linkedIn on ammattilaisten somekanava. Se on perustettu vuonna 2002 ja 2016 vuodesta eteenpäin se on ollut Microsoftin omistuksessa. Maailmanlaajuisesti linkedInillä on tällä hetkellä yli 700 miljoonaa käyttäjää ja suomessakin palvelua käyttää jollain tasolla jo lähes 1,5 miljoonaa käyttäjää. LinkedInin perustana sen alkumetreillä oli puhtaasti rekrytointinäkökulma mutta palvelun kehittyessä näkökulma on laajentunut kovasti ja siitä on tullut monelle työelämän asiantuntijalle rekrytoinnin lisäksi ensisijainen kanava etenkin aktiiviseen ajatusten vaihtamiseen oman verkostonsa kanssa. Myynnin näkökulmasta puolestaan linkedIn auttaa löytämään potentiaalisia asiakkaita. LinkedIn antaa oivan mahdollisuuden niin työpaikkojen bongaamiseen kuin myös oman osaamisen esiintuomiseen ja sitä kautta oman asiantuntijabrändin rakentamiseen."

Niin, työelämän muutoksesta puhutaan hurjasti ja työnhaku on käynnissä jatkuvasti vuorokauden aikaan katsomatta. Digitalisaatio muokkaa työelämää ja harvassa työpaikassa enää viihdytään eläköitymiseen asti eikä tällaisia uria enää lähtökohtaisesti edes ihannoida. Monen mielestä viisi vuotta saattaa olla ehdoton maksimi samassa työpaikassa nykypäivänä, mikäli haluaa välttää ns. "kaavoihin kangistumisen". Ammattilaisten somekanava LinkedIn soveltuu erinomaisesti työnhakuun ja moni onkin sitä mieltä, että nykypäivänä ei työnhakua voi edes ajatella ilman linkedIn -profiilia. Tämän rinnalla kuitenkin saattaa unohtua se, että työnhaun lisäksi tämä tuttavallisemmalla termillä ilmaistu linkkari tarjoaa tosi paljon muitakin hyötyjä.

Kyllä tosi monelle ensimmäinen mielikuva linkkarista on edelleen se, että sinne liittyminen on heti selkeä signaali nykyiselle työnantajalle halukkuudesta ehkä etsiä jotain muuta. Näin itsekin ajattelin; enhän mä ole nyt vaihtamassa työpaikkaa, joten mihin ihmeeseen mä sitä linkkaria tarviin. Kyseistä palvelua ei todellakaan ole pakko käyttää pelkkään työnhakuun. Siellä on saatavilla valtava määrä tietoa, mielenkiintoisia keskusteluja sekä se antaa myös oivan mahdollisuuden rakentaa omaa asiantuntijabrändiään. LinkedInin avulla pystyy kehittämään omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan olemalla aktiivinen ja osallistumalla keskusteluihin. Sieltä voi saada myös tosi arvokasta tietoa muiden kokemuksista ja ainakin itselleni moni sieltä bongaamani juttu on haastanut ajattelemaan asioita vähän eri kulmasta, kuin aikaisemmin.

Itse olen hyvin tuore linkedInin käyttäjä ja alku ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista. Eka kuukausi meni pelkästään siihen kaikkeen ihmettelyyn. Kontaktiehdotuksia vilisi silmieni edessä ja kun vihdoin olin kerännyt rohkeutta julkaistakseni ensimmäisen ihkaoman postaukseni niin en sitten osannutkaan tehdä sitä. Olen myös huomannut, että kynnys on tosi suuri, mitä tulee omiin postauksiin tai keskusteluun osallistumisiin. Ihan turhan paljon löydän itseni pohtimasta, onko postaukseni tarpeeksi hyvä tai onko mulla kompetenssiä tuoda omia ajatuksiani julki ja osallistua johonkin asiantuntijoiden keskusteluun. Kaikenkaikkiaan linkedIn -etiketti tuntuu vähän sekavalta edelleen mutta harjoitellaan harjoitellaan ja hiljaa hyvä kait tulee. Onneksi verkostoistani löytyy erittäin taitavia linkkariosaajia, joita konsultoinkin aika-ajoin, kun sormi menee totaalisesti suuhun. Mun ja linkkarin välistä suhdetta voisi kuvata eräänlaiseksi viharakkaus -suhteeksi. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja vetovoimainen paikka, jota ilman en osaa enää olla. Toisaalta taas moni asia myös ärsyttää enkä jostain syystä ole löytänyt vielä oikeanlaista tarttumapintaa sieltä. Lisäksi mun verkostoni on vielä sen verran pieni, että välillä koen haasteeksi löytää oikeasti merkityksellisiä juttuja. LinkedIniin niin kuin kaikkialle muuallekin someen kun mahtuu kaikenmoista ja itselle karvat nostaa pystyyn erityisesti kaikenlainen turhantärkeily. Aika näyttää, mihin suuntaan meidän suhde lähtee kehittymään...

Mitä tulee verkostoitumiseen, niin on myönnettävä, ettei se ole ikinä ollut ihan ydintaitojeni kärkipäässä. Jos olisi, niin kait mä jo tässä kohtaa taitaisin linkkarinkin käytön aika paljon paremmin. Verkostoitumisen merkityshän on kasvanut valtavasti ja toisaalta digitalisaation myötä se on myös paljon helpompaa kuin joskus aiemmin. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, olenhan itsekin saanut aikoinaan ensimmäisen kesätyöpaikkani täysin suhteideni kautta. Verkostoituminen nähdään erityisesti ammatillisessa mielessä merkityksellisenä mutta monesti unohtuu, että sillä on hyvin merkityksellinen rooli myös henkilökohtaisessa elämässä. Sen avulla on mahdollisuus saada niin vertaistukea kuin myös uusia ystäviä. Itse olen esimerkiksi omista verkostoistani saanut huomattavasti tukea hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyen. Lisäksi urheilun ollessa suuri osa elämääni, olen oppinut hyödyntämään myös tämän teeman sisällä olevaa verkostoani.

Yksi asia, mitä olen paljon miettinyt, on se, millaiset aiheet kuuluvat linkedIniin ja millaiset aiheet taas ei. Ja toki paljon olen taistellut myös sen edellä kuvaamani haasteen kanssa tehdä niitä omia postauksia ja osallistua aktiivisesti keskusteluihin. Moni on kutsunut linkedIniä leikkisästi ammatilliseksi facebookiksi. Siinä missä facessa jaetaan kaikenlaista hömpänpömppää, linkedInissä pääpaino on pitää sisältö työelämään liittyvänä. Paljon toki törmää linkkarissakin vapaampiin sisältöihin mutta tärkeintä varmasti olisi miettiä, mitkä aiheet itselleen sopii ja etenkin sitä, millaisena siellä haluaa muille näyttäytyä vai haluaako näyttäytyä laisinkaan. Puhutaan tietyllä tapaa itsensä brändäämisestä ja jos se on yhtenä tavoitteena, on linkedIn siihen yksi varsin hyödyllinen työkalu. 

Sen sijaan että roiskii ja räiskii vaan menemään, olisi välillä tosi hyvä pysähtyä miettimään, missä ihan oikeasti loistaa ja on hyvä. Varsinkin kun kilometrejä alkaa oleen jo jokunen takanapäin, saattaa helposti unohtua, mitä kaikkea elämässään onkaan saavuttanut ja mitkä asiat taitaa. Mä olen itse huomannut, että varsinkin kun työnhaku ei ole ollut ajankohtainen, olen jo pitkään vaan porskuttanut menemään miettimättä ihan oikeasti missä olen hyvä. Nyt sitten vihdoin, kun pakotin itseni hetkeksi pysähtymään, sain aikaa syventyä tällaisenkin pohtimisen äärelle ja kyllä, tajusin ettei se tosissaan olekaan niin helppo nakki, mitä olin kuvitellut. Miten ihmeessä näin pääsikään käymään, olenhan hyvinkin itsetietoinen tyyppi tai ainakin luulin olevani. Siinä mulla sitten meni totaalisesti sormi suuhun, kun piti alkaa itseäni kuvailemaan ja markkinoimaan linkedIn -profiilia luodessani.

Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa mutta työelämässä vaatimattomuutta ei välttämättä nähdä hyveenä ja bisnishommia se ei ainakaan edistä. Kannattaakin aina siis muistaa, että omasta työstä saa ja pitääkin olla ylpeä. Oikea kanava tähän voi olla juurikin linkedin tai sitten toki joku muukin. Hiljaa oleminen pilaa kuitenkin usein montakin mahdollisuutta, sillä vaikka olisi kuinka huippuosaaja, jää helposti kokemattomankin jalkoihin, jos ei osaa oikein tunnistaa, sanoittaa ja esiintuoda omaa osaamistaan. Mikäli työnhaku ei siis tässä kohtaa ole ajankohtainen niin mitä luultavimmin se jossain kohtaa voi olla. Pysähdelkää siis ihmiset ja pakottakaa itsenne tasaisin väliajoin tunnistamaan omat vahvuudet, taidot ja kyvyt sekä toisaalta myös ne kehityksen kohteet. Sen lisäksi, että tästä on apua työelämässä, auttaa pohdiskelu lisäämään niin itsevarmuutta kuin myös itsensä arvostamista. Ja muistakaa myös pitää huolta siitä, että kaikki verkostonne ovat tietoisia omista supervoimistanne! 

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-