Esiintymistaidot työelämässä

Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot on tulevaisuuden työntekijän tärkeimpiä kykyjä. Uskallan väittää, ettei nykypäivänä ole juuri mitään työtä, jossa näistä ei olisi hyötyä tai näitä jollain lailla tarvittaisi. Jo työhaastattelussa pystyy näillä taidoilla erottumaan ja tekemään vaikutuksen, vaikka muuten välttämättä meriitit paperilla eivät riittäisikään vastaamaan työn vaatimuksia. Yksi tärkeä näkökulma on myös se, että kuten kaikki tietää, etäyhteyksien välillä tapahtuvat vuorovaikutustilanteet ja esiintyminen on työelämässä lisääntynyt valtavasti viimevuosina. Moni on joutunut opettelemaan uudenlaista esiintymistä ja miettimään miten näissä tilanteissa tulisi käyttäytyä. Osa kokee oman videokuvan tuijottamisen epämukavana ja näin jännittää etäpalaveria ihan erilailla kuin livenä tapahtuvaa palaveria. Yksi huippuhomma, jonka itse olen saanut huomata teams-palavereihin liittyen on se, että voi jälkikäteen katsoa niin monta kertaa kun haluaa oman esiintymisensä ja näin sitten analysoida sitä. Tätä olen muuten tehnyt paljonkin ja se on kyllä auttanut pääsemään eroon tietyistä ärsyttävistä maneereistani tai liiallisista täytesanojen käytöstä.

Itse olen esiintynyt koko ikäni, paljonkin. Lapsena ja nuorena tanssin ja oli ihan normaalia esiintyä kaikenmaailman kissanristiäisissä, isoissa ja pienissä. Lisäksi olen tunkenut itseni aina kaikenmoisiin prokkiksiin, koulun kevätjuhlan juontajaksi, lukion näytelmä- ja musikaalikurssille, kuoroon laulamaan ja jos jotain esitystä ollaan kaivattu, olen useasti ollut ensimmäisten joukossa käsi pystyssä vapaaehtoisena etenkin järjestämään niitä mutta myös esiintymään. Taitoni eivät välttämättä ole olleet parhaat mahdolliset mutta intoa on ollut sitäkin enemmän. Joissain prokkiksissa olen saanut olla osa päätähtien joukkoa mutta kokemusta on myös esittää kiveä ja mansikkaa, näille huippuhetkille naurankin edelleen. Ja näin jälkikäteen on kyllä tosi suuri onni, että olen niin monessa jutussa saanut olla mukana. 

Kerroin edellisessä postauksessa jännityksestäni esiintymistilanteessa. Ei itselläni oikeastaan edelleenkään ole sen kummempia hallintakeinoja muuta kun että harjoitus tekee mestarin, tässäkin asiassa. Toinen mitä olen alkanut käyttämään on miettiminen siitä, mikä olisi kauheinta mitä mulle esiintymistilanteessa voisi tapahtua. Alla listattuna muutamia keksimiäni "kauheuksia".

1. Pyörryn, pieraisen, röyhtäsen tai teen jotain muita hallitsemattomia äännähdyksiä - Pyörtynyt en ole ikinä ja uskon, että se jotenkin ehkä varottaisi itsestään. Pidän myös aina huolta juomisesta ja syömisestä vaikka jännittäisi kuinka, jotta sen takia hutera olo ei ainakaan pääsisi yllättämään. Okei, paukkuhan voi tulla vahingossa koska tahansa ja toki röyhtäsykin, mutta jos nyt näin pääsis käymään niin olisiko se sitten loppujen lopuksi niin vakavaa. Tiedä häntä mutta en nyt toki kokeilemaankaan tätä ehdoin tahdoin ajatellut ryhtyä.

2. Unohdan mitä olen puhumassa tai sekoan sanoissani - Usein aiheet on kirjoitettu muistiin, oli sitten kyse koulutustilaisuudesta kollegoille töissä tai puheen pitämisestä jossain juhlissa. Töissä käytetään powerpointia kyllästymiseenkin asti ja sitten taas puheet olen aina kirjoittanut paperille. Eli näihin voi aina turvautua. Jos siis yrittäisin liikaa ulkoa ja unohtaisin, niin aina voi pysähtyä ja turvautua muistiinpanoihin. Itse en koe esiintyjää ollenkaan epäuskottavana, jos hänellä jotain muistilappusia sattuu taskussa olemaan.

3. Esityksestäni ei pidetä tai minut buuataan ulos - Tämä onkin muuten sellainen juttu, johon vaan pitää tottua ja joka pitää hyväksyä. Aina ei onnistu vakuuttamaan kuulijakuntaa ollenkaan, välillä vakuuttaa kaikki ja joskus sitten osan. Varsinkin kun esiintyy isolle porukalle on tämä "kauheus" vaan hyväksyttävä. Toisaalta tähän liittyy sitten myös se palautteen saaminen ja sen kautta itsensä kehittäminen eli on osattava ottaa palautetta myös vastaan jos ja kun ei kaikki mennyt ihan nappiin. Itse tätä toteutan niin, että oli sitten kyse mistä tahansa esiintymisestä, pyydän aina palautetta ja kysyn miten meni tai missä olisin voinut parantaa.

4. Totaalinen jäätyminen - näin mulle ei ole ikinä tapahtunu, joissain työhaastatteluissa se tosin on ollut lähellä. Bläkäreitä tosin on kyllä tullut, varsinkin tanssitunneilla välillä vaan jäänyt seisoskelemaan kesken koreografian kun ei mitään hajua mitä tulee seuraavaksi, mutta tässäkin onneksi usein oppilaat jelpanneet. Olen paljon miettinyt, että mikä voisi olla sellainen tilanne, jossa tuo totaalinen jäätyminen voisi olla lähellä. Itselleni se varmaan liittyisi erityisesti vieraalla kielellä esiintymiseen tai että minut laitettaisiin ilman valmistautumista johonkin täysin yllättävään ja uuteen tilanteeseen, jonka hallitsemiseen minulla ei olisi tarpeeksi oikeita työkaluja.

Minkälaisia esiintymiskokemuksia sulla on tai kuinka paljon esiintymistilanteita jännität? Kiva olis myös kuulla lisää vinkkejä jännityksen hallitsemiseen tai esiintymistaitojen parantamiseen ylipäätänsä :)

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-