Höveli pukki vaiko ei..?

07.12.2021


Joulun lähestyessä iskee meistä monelle mahdoton kulutushysteria ja joulu onkin selkeästi suomalaisten kallein juhlapyhä; lähes joka kymmenes suomalainen kuluttaa jouluun yli tuhat euroa ja etenkin lapsiperheissä jouluun saa kulumaan paljon rahaa. Nyt kun vastuullisuusasiat ovat kaikkien huulilla, korostuu se vahvasti myös joululahjoissa. Vastuullisuus tarkoittaa kiteytettynä vastuuta ympäristöstä ja ihmisistä sekä kestävää kulutusta ja kehitystä. Vastuullisuus ei kuitenkaan tarkoita kulutuksen lopettamista kokonaan vaan enemmänkin sitä, että yksinkertaisesti kulutetaan vastuullisesti. Joulun viettoon ja lahjojen hankkimiseen liittyen vastuullisuuden ajatus voi näkyä hyvin monella eri tavalla, kuten että lahjat hankitaan vain lapsille.

J:n kanssa päätettiin aikanaan muuttaessamme tähän taloon, että jatkossa vietetään joulut kotona eikä liikuta mihinkään suuntaan. Siihen asti meidän joulun aika sujuikin sulavasti suhaten papalla, mummolla, mummilla ja muilla sukulaisilla. Välillä lähdettiin papalle aamupuurolle heti herättyä ja saavuttiin illalla myöhään kotiin. Se jos joku oli muuten stressaavaa, mutta se oli silloin sitä aikaa ja vähän niinkun meidän rooli. Nyt meidän joulu on jo pitkään mennyt hyvin samalla kaavalla niin, että aattona meille kokoontuu pappapukki ja hänen joulumuorinsa sekä J:n sukua. Joulupäivänä sitten vuorostaan olen kattanut pöydän omille sukulaisilleni. Lahjarumba on siis meillä ollut kaksipäiväinen ja ketään ei yllätä varmastikaan se, kuinka nopeasti lapsetkin siihen tottuivat. 

"Tänä jouluna ei sitten osteta kalliita lahjoja", "Tai ainakaan ei osteta aikuisille lahjoja"

Kovin käytetyt fraasit meillä monta vuotta, lopputulos oli kuitenkin vuosi toisensa perään se, että lahjasäkit täyttivät meidän teknisen tilan ja niiden avaamiseen meni koko se aika, kun oltiin keräännytty yhteen ja muulle ei sitten paljoa aikaa jäänytkään. Jossain kohtaa me sitten lähinnä oman sukuni toimesta vihellettiin peli poikki ja päätettiin, että jatkossa hankitaan lahjat vaan lapsille ja keskitytään aattona availemaan lahjat kukin omissa kodeissamme ja PISTE. Pitkään me palloteltiin myös määritelmää ja mietittiin onko yli 18. v enää lapsi mutta isovanhempien silmissä saivat ikuisen oikeuden kuitenkin tähän määritelmään kuulua. Vaikka mä nopeasti tyydyin tähän päätökseen, olin silti aluksi kovin pettynyt ja koin, että multa riistetään antamisen ilo, joka on oikeesti aina ollut mulle lahjojen saantia huomattavasti tärkeämpi juttu. Lisäksi mun joululahjat ja -muistamiset on jo pitkään olleet lähinnä jotain itsekyhättyjä askarteluja tai sitten leipomuksia ja rahallisesti ne eivät juurikaan ole mua kuormittaneet tai vaatineet tuntitolkulla verkkokaupoissa tai kauppakeskusten tungoksissa pyörimistä. Aluksi yritin neuvotella, että voisiko edelleen ne ketkä haluaa ja kellä rahkeet riittää, hankkia lahjoja. Tultiin kuitenkin yhdessä siihen lopputulokseen, että oman sukuni kohdalla sanonnan "vilpitön lahja ei vaadi vastalahjaa" ajatus ei tule millään tasolla onnistuneesti toteutumaan. Siispä päätöksemme piti ja viime vuonna oli ensimmäinen joulu, jolloin juhlimme ilman tätä kaksipäiväistä lahjarumbaa. Sen sijaan, että joulupäivästä suurin osa olisi mennyt avatessa 12 henkilön paketteja, ehti lapset leipoa joulutorttuja ja pelailla. Syötiin ja juotiin hyvin ja pyhitettiin aikaa oikeasti yhdessäololle ja läsnäololle ❤. Ja pitää muistaa, että tähän sopimukseenhan ei toistaiseksi kuulu J:n suku eikä oma pappa joulumuoreineen, joten halutessani heidän hivakat voin edelleen kuusen alle aattona sujauttaa 😊. 

Kun mennään ajassa taaksepäin se reilu kymmenen vuotta, mun lahjojen hankitaan liittyvät ajatukset oli aivan eri ääripäässä kun nyt. Alla kuvia parista joulusta ja siitä aivan järjettömästä lahjakasasta, jonka esikoinen meiltä aina sai. Nykypäivänä meininki on pikkasen eri. Toki siihen vaikuttaa varmasti myös se, että lapsia on kolme ja vaikka me säästettäisiin koko vuosi rahaa, niin ei rahkeet riittäisi toteuttamaan tuollaista lahjakasaa kaikille lapsille. Ei mun lahjat tuolloinkaan mitään kalliita olleet mutta mulle oli vaan tärkeetä että niitä hivakoita oli ihan helkutisti ja että niitä avattiin sitten vielä tyyliin loppiaisenakin. Tästä toiminnasta oli vastuullisuus hyvin kaukana mutta toisaalta, kyllä me tuo antamisen ilo tuolloin mielestäni ansaittiin. Oltiin monta vuotta niin tohkeissamme ja vähän höpsähtäneitäkin siitä kaikesta onnesta, jonka esikoisen syntymä meille toi. 

Antamisen iloa mä olen jatkossa päättänyt toteuttaa osallistumalla joulupuu -keräyksiin yhdessä lasten kanssa. Keskimmäisen balettikoulun aulassa oli joulukuusi, johon ripustetuissa lappusissa luki eri lasten lahjatoiveita. Tyttöni kysyi, mitä nämä laput tarkoittaa ja selitin asiaa hänelle. Kysyin häneltä, olisiko hänellä jotain leluja, joita voitaisiin paketoida ja tuoda tämän kuusen alle. Ja näin me päätettiin että tuodaan lahjoja lapsille, joilla ei niitä muuten olisi mahdollisuus saada. Lisäksi mä olen alkanut myös miettimään, että voisiko tätä meidän suvun sopimusta vähän muokata. Niin että lahjanhankkimista ei jatkossa enää "kiellettäisi", mutta että lahjan pitäisi olla ehdottomasti aineeton ja vaikkapa lahjakortin muodossa, kuten lahjana sinulle lupaan tulla auraamaan lumet pihaltasi tai käydä puolestasi kaupassa tai kokata sinulle illallisen tai vaikkapa siivota asuntosi (viimeisin mulle kiitos!). Tarvii alkaa myymään ajatusta eteenpäin "päättäville tahoille", katsotaan kuinka käy 😉.

Tänä jouluna me ei hankita juurikaan lahjoja edes oman perheen sisällä. Toki nyt kun päätös on tehty, ettei enää aikuisille osteta lahjoja niin meillä lahjahankinnat rajautuu hyvin pieneen joukkoon; omiin lapsiin sekä kummipoikaan. Ja muutes jo toinen joulu peräkkäin, kun mulla ei ole minkäänmoista stressiä lahjoista. Tänä jouluna suurin lasten joululahja onkin kiireetön yhdessä vietetty aika pohjoisissa, missä me joulun aika ollaan. Tavoitteena toki myös sen ihkaoikean joulupukin tapaaminen mikä lienee se paras lahja, varsinkin pikkuisille, ehkäpä myös meille isommille. 

Oikein ihanaa ja rauhallista joulunodotusta kaikille! Ja muistakaapa olla kiltisti, sillä tontut tarkkailee 😉

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-