HURRRRRJAA HALLOWEENIA!

Halloween, joka juhlana on tosi iso juttu Yhdysvalloissa, rantautui meille tänne Suomeen 1990-luvulla lähinnä amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien myötä. Vaikkakin me täällä vietetään edelleen juhlaa aika paljon pienemmässä mittakaavassa niin vuosi vuodelta se tuntuu saavan jalansijaa aina enemmän ja enemmän. Nykyään juhla tuntuu olevan vakiokalustoa päiväkodeissa ja kouluissa, mutta myös ystävien illanvietossa sekä työpaikoilla. Itse olen sitä mieltä, että tämä juhla on melko kiva piriste näihin muuten niin pimeisiin ja harmaimpiin hetkiin. Tähän juhlaan kuuluu tietenkin kurpitsat, karmivat kahvipöydän herkut, naamiaisasut sekä keppostelut. Luonnollisesti etenkin lapsien keskuudessa juhla on erittäin suosittu.

Yhdysvalloissa Halloweenia juhlitaan joka vuosi tiettynä päivänä, lokakuun viimeisenä, osui se sitten viikolle tai viikonlopulle. Suomessa ei niinkään ole vakiintunut mitään tiettyä juhlapäivää ja näin ollen kepposteluun joka vuosi pitääkin varautua aika monena päivänä peräkkäin. Tänä vuonna keppostelijoita tuli kolkuttelemaan oveamme kolmena eri päivänä, sopivasti kun lokakuun viimeiset päivät ajoittuivat tänä vuonna viikonlopulle. Monesti asuinalueella onkin esim. fb-ryhmissä sovittuna joku yhteinen koodi, joka kertoo, saako ovelle mennä vai ei. Meillä oli sen verran koristeluita tänä vuonna, että tuskin kenellekään jäi epäselväksi, saako tulla pimpotteleen vai ei 😄. Yritin terassille tehdä valkoisesta lakanasta viritelmää kummituksesta, mutta myrskyn takia en saanut sitä oikein onnistumaan. Sain kuitenkin vinkin, että hallaharsosta tulee oikein hyviä kummituksia ja meillä sopivasti oli harsoa muutamat jämät viime vuodelta, joten kokeiluun meni!

Se mikä tässä juhlassa on parasta, on lupa hullutella oikein kunnolla. Itse olen aina jotain meikkausviritelmiä tehnyt, mutta kunnon asut muuten on vielä hankkimatta. Mutta mennään vuosi kerrallaan, ehkä ensivuonna taas sitten isommin 😉. J filosofiansa mukaisesti (kun ei ressaa ei tuu ressii) alkaa miettimään asuja vain hetki ennen juhlia ja niin kävi tänäkin vuonna. Viime vuonna meni yläkertaan 30 min ennen juhlia ja hetken kuluttua tuli shrekkinä alas. Tänä vuonna meni aika vähän kortille joten päätyi nopeaan ja simppeliin ratkaisuun, ruutupaitaan ja stetsoniin. Lapset sitten nimittivät hänet asuinalueemme sheriffiksi, eli hyvin toimi tämäkin 😉. Itse sain idean meikkiini mistäs muualtakaan kuin somesta ja sainkin siitä kehuja jopa esikoiseltani. Itse kun en osaa piirtää yhtään mitään, niin ihmetteli kovasti, kuinka sain tehtyä tuollaisen hämähäkin silmäkulmaani koristamaan. Ensi vuonna pitää ostaa kunnon kasvovärit ja -meikit, jotta maskit myös pysyisi vähän paremmin! 

Meillä järjestettiin lapsille nyt toista vuotta peräkkäin nämä kunnon halloweenikemut, eli voisi sanoa että tästä on tullut meidän perheen kiva, tykätty ja tosi paljon odotettu jokavuotinen perinne. Keskimmäisen synttärit on marraskuun viimeisenä päivänä, joten ollaan saatu kivasti ne yhdistettyä mös tähän juhlaan. Järjestelyihin osallistuu meillä aina koko perhe ja vähän muutakin sukua, pienimmilta lapsilta kysytään ideoita mm. koristeluun, juhlan leikkeihin ja herkkuihin. Mummi hoitaa tarjoilut ja esikoinen puolestaan ottaa haltuun seremoniamestarin tehtävät itse juhlassa. Siivous ja muut käytännön järjestelyt on sitten meidän vanhempien hallussa luonnollisestikin. Tänä vuonna meille kotiin kerääntyi yhteensä 11 ihanaa mitä erikoisemmin pukeutunutta lasta. Oli monta noitaa, pari prinsessaa, ninja sekä luuranko.

Olen nyt aika monia lasten juhlia tässä vuosien varrella järjestänyt ja tullut siihen lopputulokseen, että 1,5 h on oikein passeli juhliin käytettävä aika. Myönnettäköön toki, että aikataulullisesti se on vähän tiukka, varsinkin jos lapsia on paljon mutta toisaalta hyvällä suunnittelulla tähän saa kyllä kaiken tarpeellisen hyvin mahdutettua. Lisäksi pelaan myös tällä varman päälle, ettei homma ehdi menemään herkuttelun jälkeen liiaksi sokerihuuruiseksi hallitsemattomaksi riehumiseksi.

Tällä kertaa juhlat aloitettiin pullonpyörityksellä (sankarin oma toive) ja näin saatiin kaikki lahjat avattua. Meillä sääntö, että lahjat avataan vasta juhlien jälkeen ja pullonpyörityksen lomassa kuitenkin kaikki vieraat saavat nähdä ja ihailla lahjoja. Tämä on tosi simppeli ja lasten keskuudessa myös tosi tykätty juttu. Lahjat kerätään sitten yhteen pöytään ja niitä voi siinä käydä vielä halutessaan ihastelemassa mutta niillä leikkiminen jää sitten juhlien jälkeiseen hetkeen. Lahjojen avaamisen jälkeen juhlijat pääsivät tutustumaan karmaisemaan laboratorioon ja tunnustelemaan siellä olevia keitoksia. Tällä kertaa oli tarjolla matoja, sammakonkutua, yksi limainen etana sekä pari iljettävää noidan silmää. Lapset kävivät laboratoriassa vuoronperään tunnustelemassa näitä juttuja ja kun kaikki olivat päässeet tämän tekemään oli vuorossa arvuuttelu, mitä siellä oikeasti oli; spagettia, pari öljyttyä viinirypälettä, leikkietana sekä chiavanukasta. Tämä olikin ehkä juhlien tykätyin juttu.

Alakerran huoneeseen oli järjestetty disco ja aina kun oli luppoaikaa sinne sai mennä tanssimaan, riehumaan ja nauttimaan musiikista. DJ:nä toimivat lapset itse, listalla oli mm. Antti Tuiskua, Erika Vikmania, Portion Boyta, Robbaria ja niin edelleen 😄. Myös synttärisankarin nimeä kantavaa Alvaro Solerin Sofia -biisiä luukutettiin ihan kivasti. Discohuone oli pimeä ja muutama taskulamppu ja pyörän vilkkuva valo sijoiteltuna sinne tänne toi kivasti tilaan tarvittavaa efektiä.

Jos mä saisin päättää, niin jättäisin herkuttelun ihan viimeiseksi mutta kaikkihan sen tietää, ettei se oikein käytännössä onnistu. Eli tähän asti sain sitä sitten pitkitettyä. Lapsethan ei normaalisti niinkään kakuista perusta, mutta meidän lapsille kunnon kermaiset täytekakut ovat kyllä aina maistuneet. Tänä vuonna tehtiin kompromissi ja mummi leipoi täytekakun sijaan mehevän porkkanakakun, mietittiin että saa sitten pakastaa, jos paljon jää ylimääräistä eikä tarvi itse väkisin tuhota sitä juhlien jälkeisinä päivinä. Tämän lisäksi oli tarjolla haamumuffinsseja, nakkipiiloja, vaahtokarkkeja sekä kaikenmoisia halloweenaiheisia suklaita, keksejä ja sipsejä. Popcornejakin tehtiin, mutta ne löytyi mikrosta juhlien vasta päätyttyä 😄. Mitä tulee kakun kynttilöihin, niin mullahan tuntuu joka vuosi kaikkien lasten kohdalla olevan niitä aina liian vähän tai väärät numerot ja mitä muita selityksiä näitä nyt on. Ei muodostanut tämäkään kerta poikkeusta. Löysin vaan 5 kynttilää, mut onneks taas luovat kykyni eivät pettäneet... alla kuva. Kakun tekijältä tosin tuli heti kuvan someen laitettuani noottia tuosta tuikkuviritelmästä 😄. Mut ei se niin justiinsa (mun lempilauseeni muuten nykyään, jonka käyttöä yritän opetella kovasti joka päivä) vastasin hänelle.

Ruokailun suhteen olen oppinut että lapsethan söisi herkkuja lähes loputtomiin, joten yleensä aina poikkasen ruokailun yksinkertaisesti sillä, että alan jossain kohtaa viemään karkkikippoja hiljalleen pöydästä pois. Kyllä sen huomaa, sitten kun se hetki on kohdillaan. Pyrin myös niin paljon kun mahdollista laittamaan herkkuja kaikille juhlijoille omalle paikalle jo valmiiksi, jotta vältettäisiin kaikkea ylimääräistä kähmintää yhteisistä kipoista. Olen mä jo ennen koronaakin ollut tähän liittyen aika tarkka mutta nyt ehkä vielä entistä enemmän tarkempi. Mitä tulee muuten hygieniaan niin olin vessasta ottanut kaikki käsipyyhkeet pois ja ostanut läjän käsipaperia. Hauska juttu onkin huomata, kuinka hyvin lapset ovat oppineet, että kun meille tullaan, käydään ensimmäisenä aina pesemässä kädet. Ja jos joku ei käy, niin joku toinen kyllä aina muistuttaa 😉. Meillä omat lapset usein ensimmäisenä vieraita aina neuvookin, mistä löytyy vieraspyyhe ja että saippuaa pitää myös ottaa kunnolla😄.

No kun herkuttelu oli ohi niin ei tule kenellekään yllätyksenä, että loppujuhla menikin sitten melkoisessa sokerihumalassa. Desipelit ja askeleet sen kun lisääntyivät. Mietin hetken, että pilli olisi kiva mutta saatiin onneksi ilman sitäkin jengi kuriin ja hienosti vielä jaksoivat keskittyä aarteenetsintään, jonka tällä kertaa oli suunnitellut ja toteuttanut 13 vuotias esikoisemme. Hän piirsi aarrekartan, jossa oli paikkoja ympäri meidän kotia. Jokaisessa paikassa oli piilotettuna pari luuta, joita lasten piti keräillä. Lopuksi luut piti antaa viimeisessä paikassa "noidalle", joka päästi sitten lapset huoneeseen sisään etsimään palkintoja. Löysin lapin reissultamme kolarin pikkuisesta k-kaupasta syötäviä karkkiötököitä ja nämä toimivat tällä kertaa "aarteina". Me ollaan aina tykätty antaa lasten osallistua ja tällä kertaa omien lasten lisäksi oli meillä juhlissa apuna vielä esikoisen paras ystäväkin, ihan korvaamatonta ❤️. Ja saatiin me aikuisetkin hetken aikaa juhlien lomassa ihan vaan chillatakin ja käyttää hetki aikaa hassutteluun 😉.

Aarteenetsinnän jälkeen oli vielä se perinteinen ja aina niin tykätty onginta vuorossa. Oltiin liimattu yläkertaamme vievien portaiden viereen seinille vieraiden nimin koristamia kastematoja, jotka tosin näyttivät aikuisten silmiin ihan siittiöiltä 😄. Eihän onkia voi ilman matoja, joten lapsille tehtäväksi etsiä oma mato. Hienosti kaikki löysivät madot ja jos joku ei osannut omaa nimeään lukea niin kaveri auttoi. Parin nimen olin kirjoittanut väärin ja siitä kyllä myös sain heti suoran palautteen; hei mun nimessä on kolme iitä vaikka pitäisi olla vaan kaksi ja toinen taas huomautti, että yksi I puuttuu hänen madostaan 😄. No ei muuta kun mustekynä käteen ja tämäkin asia oli korjattu. Onginta meni jo vähän yliajalle, mutta vanhemmat odottivat sitten kyllä rauhassa meidän tuulikaapissa ja pääsin heidänkin kanssa jutustelemaan samalla mukavia, esittelemään koristeluja sekä tietenkin kehumaan, kuinka ihania lapsukaisia heillä on ❤️. Ongintapalkintona oli tällä kertaa teeman mukaisesti kumihanska, jonka sisään oli piilotettu tikkari sekä värityskuva. Lisäksi juhlasankari oli tehnyt itse kaikille hanskoihin kiinnitettävät kiitoskortit ❤️.

Tällä tavoin se pitkään ja hartaasti odotettu puolitoistatuntinen meni nopeasti ja sitten koittikin se armoton siivoaminen. Reilun viikon verran meillä tällä kertaa koristeet oli saanut ilahduttaa pitkin poikin taloa ja terasseja, mutta nyt todettiin, että on vihdoin jo aika kerätä ne pois ja alkaa miettimään pikkuhiljaa jouluisempia sisustusjuttuja. Siivoamisessa olikin sitten oma hommansa ja jotenkin jännä juttu, että silloin ei enää ketään muuta näkynyt mun ja J:n lisäksi.

Meillä oli aivan ihanat juhlat tänä vuonna ja mikä parasta ei vatsataudit, koronat ja kaikenmaailman muut hirmusyysflunssat olleet kenenkään kiusana. Sankarin kommentti vielä illalla lämmitti sydäntä; äiti, mulla oli muuten tänään ihan hurjan kiva päivä ❤️.

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-