KUN VÄSYMYKSESTÄ TULI IHAN NORMAALIA

Kirjoittelin tovi sitten linkediniin tarinaa väsymyksestä ja uupumuksesta. Jaetaan se nyt täälläkin:

"Olipa kerran tyttö, joka uupumukseltaan ja väsymykseltään selvisi nipin napin työpäivistä ja muusta arjen pyörityksestä. Paino nousi, keho huusi sokeria ja energiaa koko ajan väsymykseen. Päivärytmit piti suunnitella sen mukaan, että ehtii varmasti nukkumaan päiväunet. Myös sosiaalinen elämä kärsi, koska vapaapäivät piti suunnitella niin, että ehtii lepäämään tarpeeksi. Joku sanoi tytölle, että sulla on varmaan huono yleiskunto, kun olet noin väsynyt. Toinen taas saattoi todeta, että onpa laiska tyyppi. Lääkärissä usein tarjottiin masennuslääkkeitä. Ei, tyttö ei ollut masentunut, vaan äärimmäisen väsynyt ja uupunut.

Tätä jatkui useita vuosia ja tyttö tottui tilanteeseen. Hänelle oli ihan normaalia olla koko ajan väsynyt ja uupunut ja vaan koittaa selvitä päivistä. Tyttö selvisi työpäivistä ja arjesta osaksi hyvillä näyttelijän kyvyillään sekä salaa nukkumalla vessan lattialla kahvitauoilla. Tytön oli vaikea pyytää apua, koska kaikesta tästä oli tullut normaalia. Tytön läheiset tunnistivat tilanteen ja tekivät tilaa sohvalle, kun hän tuli kylään. Oli ihan normaalia, että tämä tyttö loikoili aina sohvalla tai jopa kävi nukkumassa päikkäreitä kesken kyläilyn, välillä siitä jopa vitsailtiin, sekin oli ihan normaalia. Tytölle oli myös ihan normaalia jännittää illalla nukkumaan mennessä, kuinka väsynyt on taas aamulla herätessään, normaalia oli myös aamulla jännittää sitä, kuinka jaksaa päivän iltaan saakka. Normaalia oli, että tyttö oli usein ärtynyt ja huonolla tuulella. Ei, se ei johtunut tytön luonteesta, vaan siitä, että uupumus vaati kaikki tytön positiiviset voimat ja muuhun niitä ei sitten juuri jäänytkään.

Tämän tytön kohdalla mitä ilmeisimmin vastaus pitkään jatkuneeseen uupumukseen oli yksinkertaisesti elimistön rautavarastoja kuvaavan Ferritiinin hyvin alhaiset lukemat ja yritys kompensoida tilaa jatkuvalla ylisuorittamisella. Pikkuhiljaa tyttö on alkanut nousta montusta, mutta muutos ei tapahdu hetkessä ja tie on pitkä. Fyysisen puolen lisäksi pitkäkestoinen uupumus- ja väsymystila jättää myös henkiset arvet, joista palautuminen kestää oman aikansa. Tässä tarinassa tyttö ei saanut vastausta ongelmiinsa lääkäriltä, vaan työpaikan tarjoaman firstbeat -analyysin kautta, jonka loppukeskustelussa vinkattiin asiasta yhtenä mahdollisena ratkaisuna tytön ongelmiin."

Kaikilla meillä on omat jaksamiseen liittyvät haasteet, joita jokainen ratkoo omien kykyjensä mukaan. Perheellisillä haasteet liittyvät osaksi siihen, kun lapset valvottaa. Meidän kaikki lapset on valvottanut tyyliin 3-vuotiaaseen asti ja mä aina ajattelin, että väsymys johtuu siitä. Sit kun ne ei enää valvottanut, niin aattelin että väsymys johtuu siitä, kun ne on joskus valvottanut, keho vaan ei ole vielä palautunut. Samalla koko ajan aattelin, että kohta helpottaa, kun saan nukkua... No, ei helpottanut. Jossain kohtaa mä olin sitten semmonen kävelevä ja työtätekevä Zombi, joka ihan oikeasti useana aamuna joutui miettimään, uskaltaako lähteä autonrattiin. Selvisin kuitenkin päivistä ja vaativasta työstänikin suht hyvin. Jostain sitä voimaa aina vaan löytyi. Ja ehkä tämän takia tilanteen pitkittyessä siitä tulikin melko normaalia ja oma elämä vaan yksinkertaisesti muokattiin niin, että selvisi arkipäivän rutiineista ja töistä.

Mulle on ollut aina tosi vaikee hakee "saikkua". Tämä ei ole suinkaan johtunut työnantajan odotuksista tai vaatimuksista.  Ehkä se johtui enemmänkin siitä, että siinä kohtaa mä koen joutuvani viimeistään tunnustaan itselleni, että en ehkä selviäkään ja tarviin apua. Ihan hullua. Sinnikkyys tunnistetaan yleensä hyvänä luonteenpiirteenä ja työntekijän kohdalla sitä arvostetaan mutta tässä tapauksessa se korostui himpun verran liikaa ja väärällä tavalla aiheuttaen harmia.

Mulle tää prosessi oli kaikessa kauheudessaan kuitenkin myös erittäin hyödyllinen. Oon joutunut valtavasti tutkiskeleen itseäni, kyseenalaistamaan vahvalla kädellä omia toimintatapojani ja piirtämään uutta tulevaisuuskarttaa itselleni. Sanovat että ylisuorittajat ei pysähdy, ennen kuin on pakko. No, se hetki tuli... Mutta hyvä näin!

Työhyvinvoinnin näkökulmasta jokaisen työntekijän on erittäin tärkeää itse tunnistaa omat voimavarat ja työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttavat tekijät, eikä vain olettaa, että työnantajan tehtävä on luoda täydelliset puitteet työhyvinvoinnille. Viime kädessä siis työntekijällä itsellään on vastuu omasta hyvinvoinnistaan mutta työpaikoilla on myös paljon mahdollisuuksia. On ihan äärettömän siistiä, että työhyvinvointiasiat on hyvin monessa yrityksessä nousseet konkreettiseksi osaksi yrityksen strategiaa ja hyvinvoivan työntekijän ja tuottavuuden yhteys on tunnistettu. Siistiä on myös se, että kehitys kehittyy ja koko ajan on tarjolla enemmän työkaluja, joiden avulla yritys voi valita ne omansa edistämään työntekijöidensä hyvinvointia. Tuo firstbeat -hyvinvointianalyysi ansaitsee ihan oman kirjoituksen, joten siitä ja mun analyysin tuloksista lisää tuonnempana :)

Hyvinvoivaa viikkoa kaikille <3