Mä olen aina arvostanut toimeliaisuutta ja sitä, että asioita tapahtuu. Mulle on luontaista ajatella luovasti, rikkoa rajoja ja miettiä vaihtoehtoja niille perinteisille ratkaisuille. Välillä mun ajatuksia ohjaa puhtaasti raha, toisinaan taas tunneseikat. Kun me aikanaan J:n kanssa alettiin rakentamaan, oli molemmille täysin selvää, että ei haluta täysin perinteistä taloa. Haluttiin rakentaa jotain omannäköistä ja persoonallista. Mietittiin tosi monen asian kohdalla, miten sen voisi tehdä erilailla sekä myös mahdollisesti edullisemmin. Ei se projekti varmaan ikinä maaliin olis mennytkään, jos meillä ei olisi onneksemme ollut niin samanlaiset näkemykset.

Eikä me tässä yhdessä enää oltais, jos J olis ihan lapanen. Mä kun aina saan kaikenmoisia päähänpistoja, joihin se joutuu sitten enemmän tai vähemmän osallistumaan. Tekisiks mulle pöydän tai rakentaisikko vaikka talon... Joo Hoituu, helppoa 😊. Välillä se pullikoi vastaan ja tunnistaa toki hyvin tilanteet, jolloin kannattaa jousta lujaa karkuun. Näistä ehkä parhaimpana (tai pahimpana, kuin sen nyt sit haluaa ajatella) esimerkkinä mun betonoosikauteni. Silloin meni melko lujaa enkä meinannut pysyä itsekään vauhdissani mukana. Mikä on hauskinta, huomasin sitä samaa hulluutta löytyvän hyvinkin läheltä, sain nimittäin jossain kohtaa kaveriksi rakkaan siskoni, joka autuaan tietämättömänä seurauksista antoi betonoosin vallata mielensä ja kehonsa. Ilta toisensa perään me sitten sekoitettiin otsalamput päässä betonia ja väsättiin milloin mitäkin. Kyllä mä sain J:n myös sen verran huijattua tähän mukaan, että haki mulle välillä betonisäkkejä, kunnes sitten kerran Terran myyjä oli leikkisästi kysynyt, että vaivaako betonoosi enemmän emäntää vai isäntää. Siihen sitten loppui se betonisäkkien toimituspalvelu. Osallistui se myös sen verran, että tuli aina yön pimeinä tunteina mua huuteleen nukkumaan. Hetki vielä, mä usein vastasin. No aikansa kutakin ja tiedättekö sen tunteen, kun tekee jotain ihan äärettömällä innolla, niin se innostus menee vähän niinkun yli ja sit jossain kohtaa tulee vastaan se lopullinen stoppi. Mulle kävi betonihommien kanssa nimittäin just sillai eikä aika ole kullannut muistoja vieläkään. Vaikka se siis silloin ihan kivaa olikin, niin nyt täytyy sanoa, että EI ENÄÄ IKINÄ! 

En mä pitkään betonihommien jälkeen ehtinyt olla tekemättä käsilläni mitään. Rakas ystäväni nimittäin pelasti ja lähetti eräänä päivänä kuvan tekemistään käpykransseista. Mietin, että kuinka ihania, eikä tarvi kun kuumaliimaa ja vähän kloritea, jolla osaa sitten värjäilee vaaleiksi. Ei muuta kun hommiin, käpyjä noukittiin milloin mistäkin metsästä, kämppä haisi uimahallille monta kuukautta ja kuumaliima oli polttanut sormet vesikelloille. Tätäkin innostusta kesti aikansa eikä mulla varmaan montaa tuttua ole, jolle en olisi käpyjä jossain muotoa vienyt lahjaksi. Sitten oli vuorossa fimovillitys ja silloin esikoisen kaikki kaverit tunnisti mun tekemistä avainnauhoista, osalla taitaa olla niitä vieläkin! Eikä ole muuten asiaa, mitä siitä massasta ei voisi tehdä. Tarkanmarkan pirkkona mä jossain kohtaa mietin, että voisinko tehdä mahdollisesti massaa itse ja sitä kokeilinkin monella eri ohjeella mutta ketuiks aina män. Ei tullut mistään niin vahvaa, että olisi kelvannut johonkin muuhunkin, kuin kuusen koristeisiin. 

Alla muuten ohje jouluisen tuoksuvaan ruskeaan taikataikinaan, mistä saa tehtyä tosi luonnollisia pipareita muoteilla vaikkapa kuusenkoristeeksi. Tuoksu on ihana ja maku aivan hirveä. Jos joku lapsista erehtyy siis maistamaan, niin tuskin tekee sitä enää toista kertaa 😉.

OHJE RUSKEAAN JOULUISEEN TAIKATAIKINAAN:

3 dl jauhoja

1,5 dl suolaa

1,5 dl vettä

3 rkl kaakaojauhetta (ei sokerista)

3 tl inkivääriä (mausteseoksen voi korvata valmiilla piparkakkumausteella.)

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

1 rkl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää seokseen vesi ja öljy. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa notkean kiinteäksi massaksi. Jos taikina murenee helposti, lisää vettä tai tilkka öljyä.

Kaulitse taikina tavalliseen tapaan jauhotetulla alustalla ja leikkaa siitä haluamasi muotoisia kuvioita. Paista jouluiset taikataikina piparkakut 125 c uunissa, keskiosassa, noin tunnin ajan. Piparkakut ovat "kypsiä", kun ylä- ja -alapuoli ovat samanvärisiä. Nosta valmiit piparkakut jäähtymään.

Koristele piparkakut haluamallasi tavalla. Ripusta ikkunaan tai seinälle. Jos piparkakut lakkaa tai käsittelee puuliiman ja veden seoksella (50/50), kestävät piparkakut myös ulkoilmaa.

Sit vielä yks villitys, joka todella ansaitsee maininnan ja kilpailee vahvasti betonoosin kanssa. Nimittäin pipovillitys, josta tästäkin kiitos rakas ystäväni S! Tuhlasin monen kuukauden palkat eurokankaaseen, josta haalin kaikkea kivaa isompaa ja pienempää tilkkua. Ja sitten ei muuta kun surauttelemaan satasen singerillä, joka on muuten hintaisekseen melko soiva peli ja palvellut mua jo yli 10 vuotta. Edesmennyt rakas isoäitini sen joskus mulle joululahjaksi osti, kun huomasi kuinka tykkäsin hänen koneellaan käydä kaikkea mahdollista ompelemassa. No niitä pipoja, rusettipantoja, lippalakkeja, huiveja, kaulureita ja tonttulakkeja sitten alkoi syntymään melko liukuhihnalta. Moni ehdotti, että voisin niitä alkaa myymään, mutta olin siinä vähän huono, joten niistäkin suurin osa meni joko omien lasten käyttöön tai sitten esikoisen ystäville tai tuttujen vauvoille lahjaksi jne.

Sanovat että Sähkömies on eräänlainen monitoimimies, joka osaa lähes kaiken tai vähintäänkin luulee itse osaavansa. No se on juurikin näin, ainakin meidän taloudessa. Mä aina leikkisästi sanonkin, että oli eräänlainen lottovoitto, kun pääs naimaan sähkömiehen. Sai samaan rahaan kaupan päälle maalarin, putkarin, autonasentajan, remppaäijän ja hemmetin hyvän kokonaisvaltaisen aviomiespalvelun ;). Mutta sitten kolikon kääntöpuolella on tosissaan se, ettei vaan yksinkertaisesti tule itse tehtyä tiettyjä juttuja, vaikka niihin ehkä jonkinnäköinen taito vois ollakin. Me ollaankin siinä mielessä melko vanhanaikainen pariskunta, että meillä on työt melko selkeästi jaettu "miesten" ja "naisten" töihin, tai niinkun J sen ilmaisee, hän tekee kaikki paskahommat :D Me ei olla tehty sitä mitenkään tietoisesti mutta näin se vaan on pikkuhiljaa mennyt. Kyllä se fakta on, että mä viihdyn köökin puolella enemmän ja käytän myös siivoamiseen enemmän aikaa, hoitelen ikkunanpesut ja pihan hoidot kesällä jne. Sit J:llä on vetovastuu siitä, että valot palaa, vesi virtaa ja talo pysyy lämpimänä. Kaverini kysyi tovi sitten watsissa paljon maksetaan sähkön hinnasta tai koska ollaan se kilpailutettu viimeks jne. No eihän mulla ole mitään hajua, koska J. Mä en myöskään osaa katsoa autonrenkaiden ilmanpaineita, koska J. Lisäksi mun ei ole paljoa tarvinut putsailla lattiakaivoja tai rassailla viemäreitä, koska J. Tätä listaa vois jatkaa aika pitkään... Koska J. 

Sen lisäks et J:ltä hoituu moni asia aina perseestä sinne perämoottoriin, niin se myös on meidän perheen järjen ääni. Kun mä tarvitsen tukea tai rohkaisua, niin se löytää aina oikeat sanat. Lisäksi se on aika hyvä puhuun ja argumentoimaan sekä löytää usein samaan tapaan, kun mä, luovia ratkaisuja. Tietää, milloin mua pitää puskea eteenpäin tai millon pitää toppuutella. Välillä sitä ärsyttää, kun mä oletan, että se osaa kaiken. Ja sitten suutun, jos se ei osaa heti ratkaista jotain ongelmaa tai antaa mulle vastauksia. No, sen siitä saa, kun on noin muuten melko etevä ja monipuoliset taidot omaava kaveri ❤

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-