Monipuolinen kielitaito avaa ovia ja mahdollisuuksia

Myös Suomi on nykyään erittäin monikielinen ja -kulttuurinen maa. Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien suomalaisten määrä maassamme on kasvanut jatkuvasti ja myös työelämässä kommunikoidaan yhä useammalla vieraalla kielellä. Kielitaidosta on tullut arkipäivää työpaikoilla, ei se ole enää pelkästään arvostettava lisätaito vaan enemmänkin ydintaito ja näin olennainen osa ammattitaitoa alalla kuin alalla. Kielitaito siis avaa paljon ovia nykymaailmassa ja varsinkin työelämässä. Rekrytoinnin näkökulmasta monesti se saattaakin olla kahden tasavahvan hakijan välillä juuri se ratkaiseva päätöksen tekijä.

Itse mä hallitsen aika hyvin mielestäni kaikki omaan äidinkieleeni liittyvät kiemurat ja monesti myös viilaan pilkkua erittäin tarkkaan ja harkiten. Koulussahan piti aikanaan äidinkielen tunneilla opetella ulkoa mitä kummallisempia asioita ja esimerkiksi sijamuotojahan suomen kielessä riittää loputtomiin. Ei riittänyt, että opettelu pelkästään jokaisen muodon nimen vaan piti toki myös ymmärtää niiden merkitys. On illatiivi, allatiivi, inessiivi, elatiivi, muutamia mainitakseni. Sijamuotojen lisäksi löytyy toki paljon kaikkea muutakin kummallista, on erilaisia yhdyssanasääntöjä, kaksoiskonsonanttien taivuttamista sekä sanaluokkien jaottelua. En mä näitä kaikkia enää osaa mutta aikanaan kyllä osasin ja vielä ymmärsinkin sen päälle. Mutta sen sijaan englannin kielen SPOTPA monen muun kyseiseen kieleen liittyvän säännön lisäksi on ollut mulla aika pitkälti aina hakusessa. Ongelma on siis siinä, että en vuosien varrella kovin onnistuneesti ole pystynyt kasvattamaan kielitaitoani oman äidinkieleni ulkopuolelle. Se on tosi harmillista ja jos oikeasti jotain taitoa itselleni tällä hetkellä toivoisin enemmän, niin kielitaitoa.

Olin sukumme ensimmäinen ylioppilas ja kirjoitin aika keskinkertaiset paperit. Matemaattisesti olen aina ollut lahjakas, ja se menikin läpi heittämällä pistettä vajaa laudaturina. Se harmitti ja kävin uusimassa mutta sama tulos, annoin sitten olla enkä lähtenyt enää kolmatta kertaa yrittämään, vaikka mieli kyllä kovasti tekikin. Myös äidinkielestä tuli hienosti ämmä ja sekin jäi pisteen vaille eximiasta. Uusin muuten senkin, mutta sama tulos siitäkin uudestaan, joten annettiin senkin sitten olla. Mitä tulee sitten kieliin, niin niiden kohdalla tarina ei ole ihan yhtä ruusuista. Mähän kyllä kirjoitin kaikki kolme vierasta kieltä, englannin, ruotsin ja saksankin, mistä olen näin jälkikäteen kyllä tosi ylpeä. Ruotsi meni läpi beellä ja saksasta sain ceen, se oli pakko vielä äsken käydä todistuksesta tarkastaan 😉. Enkun osalta kaikki menikin sitten ihan vihkoon. Ensinnäkin tulin väärään aikaan koululle ja voitte kuvitella, millaiset huudot sain koulumme silloiselta rehtorilta... ja ihan aiheesta. Sitten kun minä ja ne muutamat muutkin "myöhästyneet" laput silmillä päästiin muiden jäljestä kuuntelukoetta suorittamaan, tulkitsin tehtävänannon väärin ja lopputulos oli sen mukainen. Mua jännitti eikä se väärässä aikataulussa oleminen paljon helpottanut asiaa, toki siitä saa syyttää kyllä ihan itseään. Odotin kirjoitusten tuloksia ihan älyttömässä jännityksessä, sillä olin melko varma, että englanti tulee hylättynä takaisin eikä musta näin tulisikaan meidän suvun ensimmäistä ylioppilasta. Mutta se tuli kuin tulikin A:na ja sain lakin päähäni. Se oli muuten ihan tosi tosi huikeeta.

Huomasin, että kielten opinnot tuotti mulle suuria haasteita jo yläasteella. Lisäksi kun yläasteelta hypättiin lukioon, niin koin sen hyppäyksen varsinkin kielten osalta ihan älyttömän suureksi enkä sitten oikein päässyt koko lukioaikana enää siihen kelkkaan kyytiin. I didn't (quite) catch you Anniina, kaikuu päässäni edelleen. Ja kyllä mä töitä tein, enkä todellakaan lusmuillut. Mietin tässä yksi päivä, että miksi kuudesluokkainen esikoiseni ei juurikaan pyydä apua vieraiden kielten koulutehtäviinsä. Hän lukee siis jo kolmatta vuotta kolmea vierasta kieltä ja osaa ne kaikki jo tässä vaiheessa mua paljon paremmin. Siinä siis syy, ettei tarvi eikä kyllä kannatakaan paljon apua multa kysellä. Lisäksi kuulin myös yhdeltä tuttavaopettajalta, että nykypäivänä varsinkin englannissa vaatimukset ovat kasvaneet tosi paljon, kuulemma yläkoulussa taso on oman aikani lukiotasoa. Kuulostaa hurjalta mutta toki varmasti vastaa myös aika pitkälti nykymaailman vaatimuksiin.

Englanti alkaa olemaan melko globaali kieli mutta ei ne muutkaan kielet toki turhia ole. Olen jatkuvasti yrittänyt toitottaa esikoiselleni, kuinka tärkeää englannin lisäksi myös niiden muiden kielien opiskelu on. Monesti kun hän pohtii, että englannilla kyllä pärjää ja kokee muut kielet ihan turhiksi. Näin kuulemma sanoo moni muukin hänen mukaansa. On totta, että tämä käsitys on yleistynyt mutta ei se silti tarkoita kuitenkaan sitä, että se paikkaansa pitäisi. Toki on ymmärrettävää, että kuudesluokkalainen ei vielä pysty tarkastelemaan tätä asiaa niin kokonaisvaltaisesti, että ymmärtäisi yhtymäkohdat esim. saksan kielen ja tulevaisuudessa työpaikan saannin välillä mutta kyllä se hänelle vielä tulee varmasti kirkastumaan 😊.

Mä itse olen ollut pitkään sellaisessa työssä, että vieraiden kielten käyttö on jäänyt tosi vähälle. Viime vuosina toki asiakkaat, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ovat lisääntyneet tosi paljon ja sitä kautta pääsee kielitaitoaan työssäkin preppaamaan. Vaikka tiedän sen olevan yksi heikkoukseni, olen työssäni ollut valmis tämän tiimoilta ottamaan aina haasteita vastaan. Olen yrittänyt järkeillä asian niin, että tämä on oikeastaan yksi niistä harvoista tavoista, joka pakottaa oppimaan ja selviytymään tilanteista. Aina kaikki tilanteet eivät ole menneet ns. maaliin mutta niistäkin on sitten opittu ja tarvittaessa pyydetty apua... Kollegalta tai google translaterilta 😉.

Toinen tapa, jonka avulla mun on ollut mahdollisuus parantaa kielitaitoa, liittyy matkusteluun. Mikään maailmanmatkaaja tai reppureissaaja en ole ikinä ollut mutta on niitä jokusia omatoimireissuja kuitenkin tehty ja järjestetty tässä vuosien varrella. On ollut kinkkisiä tilanteita, joita olen onnistuneesti ja uskaliaasti hoitanut. Lontoossa jouduin aikanaan sairaalaan saatuani allergiakohtauksen kesken Miami - Helsinki välisen lennon ja sielläkin sain hotellit ja seuraavan päivän lennot Suomeen hoidettua monen muun asian lisäksi, mutta siellä mun huono englanti ja sen myötä ehkä huonot kielelliset käytöstavat aiheutti kyllä jonkin verran kommunikointiongelmia. Muistan myös elävästi, kuinka aikuisuuden kynnyksellä ihan ensimmäisellä ulkomaanreissulla tyttökavereideni kanssa Bulgariassa lähdin hakemaan meille vastaanotosta lisää veskipaperia. Fluentisti sanoin "I need wc-paper". Tämä oli muutenkin hämmentävä tilanne, koska karmean kokoinen lihaksikas vartija mua sitten lähti viemään johonkin kellariin enkä matkalla sinne tajunnut tietenkään puoliakaan hänen jutuistaan, hymyilin vaan kauniisti ja tallustin kiltisti perässä miettien samalla että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Loppuhyvin kaikkihyvin ja palasin huoneeseen iloisesti veskipaperipakettia kädessäni heilutellen😉. Likat nauro kippurassa, kun kysyin heiltä, että olisiko mun pitänyt sanoa se tuplav vai pelkkä v. Ihan toiletpaper ja please perään olisi riittänyt, he vastasivat.

Muistan myös, kun ekaa kertaa Ranskassa lähdettiin Pariisissa lentokentältä ajamaan ilman navia tai karttaa kohti majoitustamme ilman minkäänlaista hajua siitä, missä se sijaitsee tai mihin ensimmäisestä liittymästä pitäisi suunnata. Tää oli sitä aikaa, kun ei netti toiminut niin jouhevasti luurilla kuin tänä päivänä ja ei oikein sitten vaihtoehtoja ollut, kun ei saatu karttasovelluksia kentällä toimimaan. Ekalla huoltoasemalla sitten onnistuin saamaan paperikartan ja vielä neuvotkin reittiin kohti majapaikkaamme. Taisin vetää myös pari ystäväni opettamaan lineä ranskaksi, kun muistelin, että ilman niitä en alkua pidemmälle pääse. Eli oon mä aina jotenkin selvinnyt.... omalla tavallani 😉

Vaikka kielelliset taidot on itselleni aina olleet tosi haastavia ja välillä on koettu paljon epätoivoa, niin silti mä uskon, että tää ei mikään sisäänrakennettu ongelma voi kenenkään kohdalla olla. Kyllähän näitä taitoja varmasti pystyy kehittämään vielä aikuisenakin, jos vaan on halua... niin ja sitä kuuluisaa AIKAA. Tän kohdalla pätee varmasti ihan samat jutut kuin minkä tahansa muunkin taidon kohdalla, joku oppii nopeasti ja toinen vähän hitaammin. Toisen tarvii tehdä töitä tosi paljon enemmän kuin toisen. Mutta oppiminen on varmasti aina mahdollista ja onneksi mahdollisuuksia myös tuntuu riittävän. Esimerkiksi kansalaisopistot ovat erinomaisia kielten opiskelun keitaita ja myöskin ammattiliitot järjestävät ahkerasti erilaisia kielikursseja. Myös työnantajalta kannattaa rohkeasti kysyä ja olenkin ilokseni kuullut, että esimerkiksi jotkut rakennusalan yritykset ovat tarjonneet työntekijöilleen mahdollisuutta erilaisiin kielikursseihin.

Se mikä itselleni tuli yllätyksenä, oli tieto, että suomalaisten kielten opiskelu on vähentynyt ja yksipuolistunut merkittävällä tavalla. Englanti porskuttaa "lingua francana" omaa menoaan ja sitä ehkä osataan paremmin kuin koskaan mutta muiden vieraiden kielten opiskelu vähenee ja eriarvoistuu. Nykyään vain reilu neljännes koululaisista aloittaa toisen vieraan kielen opiskelun alakoulussa ja esimerkiksi saksan suosio A2-kielenä on romahtanut. Syitä on monia, kuten kuntien taloudelliset tilanteet ja kielitarjonnan kutistuminen. Nyt, kun tutustuin aiheeseen, ei mua enää ihmetytä niin paljon se, miksi aikanaan esikoiseni ikäryhmästä yllättävän pieni joukko valitsi valinnaisen kielen lisäopinnot itselleen. Onneksi heitä oli kuitenkin sen verran, että ryhmät lopulta toteutuivat. Valintoihin vaikuttaa toki ensisijaisesti opetuksen tarjoaminen mutta myös aikuisten asenteet. Tutkitusti vanhempien sana painaakin paljon erityisesti alakoulun A-kielten valinnoissa, he voivat joko kannustaa valitsemaan muita kieliä, kuten itse tein tai sitten painottaa englannin riittävyyttä. Fakta on kuitenkin se, että yritykset kaipaavat selkeästi monipuolista kielitaitoa, eikä vain yhden erityisen kielen nimiin ehkä tulisi tulevaisuudessa vannoa. Lisäksi ei tulisi myöskään unohtaa sitä, että kielitaidolla ja sen kehittämisellä on eittämättä merkittävä rooli myös jatkuvassa oppimisessa.

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-