MULTITASKAAMISTA - tehokkuuden huipulla vai huteja hosuen..?

Nykypäivän työelämää koettelee jatkuvat muutokset, työtahdin kiristyminen sekä kasvaneet oppimisvaatimukset kiihtyvän teknologiakehityksen myötä. Lisäksi työntekijöiltä odotetaan vahvoja oman työn johtamisen taitoja sekä itseohjautuvuutta. Yritykset kilpailevat uusista kyvykkyyksistä ja osa yrityksistä saalistaa juurikin niitä tehokkaita multitaskaajia. Mutta onko todellinen multitaskaaja oikeasti tehokas työntekijä? Voiko multitaskaamisen taitoa opetella? Ja missä rajoissa multitaskaaminen on edes järkevää?

Jos multa kysytään multitaskaamisen määritelmää, niin kiteyttäisin sen hyvinkin yksinkertaisesti poukkoiluna asiasta toiseen. Jokainen pomppu taas väsyttää aivoja ja kuluttaa paljon energiaa. Viime vuosina multitaskaaminen onkin muuttanut nimeään multipaskaamiseksi, joka tarkoittaa monen asian tekemistä huonosti samaan aikaan. Multipaskaus voidaan siis hyvinkin nähdä realistisena versiona multitaskaamisesta, ja kyllä allekirjoitan tämän täysin!

Multitaskaamisesta puhuttaessa on kuitenkin hyvin tärkeää muistaa, että joissain tilanteissa multitaskaus voi olla jopa hyväksi. Tämä korostuu tilanteissa, joissa yhtä aikaa tehtävistä toinen on tiedostavaa aivotoimintaa ja toinen taas automaattista aivotoimintaa vaativa tehtävä. Esimerkkinä vaikka palaverin kuuntelu samaan aikaan sukkaa kutoen. Sukan kutominen rauhoittaa ja auttaa keskittymään palaveriin paremmin. Tosi tärkeää olisikin siis löytää yhteensopivat multitaskauksen tehtäväparit. Helppoa eikö? Noot! Kotona tämä usein toimiikin mutta työelämässä valitettavan usein on hyvin vaikeaa löytää näitä tehtäväpareja, sillä monesti työtehtävät vaativat pääasiassa tarkkaavaisuutta eli juurikin sitä tiedostavaa aivotoimintaa. Yrityksissä multitaskaus on kuitenkin edelleen tosi haluttu taito ja yhä useampi työ tuntuu vaativan useiden eri tehtävien samanaikaista tai vähintäänkin limittäistä tekemistä. Jos mä kirjoittelisin työpaikkailmoituksia, puhuisin dynaamisuuden ja multitaskaamisen sijaan enemmänkin priorisoinnin, organisoinnin, itsensä johtamisen taidoista sekä taidoista selvitä muuttuvista tilanteista, koska niistähän loppujen lopuksi tässä on enemmän tai vähemmän kyse.

Mä olen aina ollut kova menemään ja tekemään kaikkea. Monesti mä löydän itseni myös järjestäjän roolista erilaisten juhlien tai yllätysten takana. Luovana ihmisenä koitan aina kehitellä kaikkea kivaa toimintaa ja tekemistä, välillä vähän liikaakin. Rakas ystäväni keskellä pahinta korona-aikaa muistutti mua alla olevalla kuvalla, josta kuulemma tulin vahvasti hänen mieleensä. Kumma juttu 😉.  

Toki nykyinen elämäntilanne on ajanut mut siihen pisteeseen, että joudun väkisinkin tekemään montaa hommaa samaan aikaan ja multitaskaamisesta on tullut suht sisäänrakennettua toimintaa. Voisin siis todeta, että olen todellisessa multitaskaamisen kierteessä, josta olen kuitenkin tietoisesti yrittänyt päästä jo jonkin aikaa eroon. Omalla kohdallani pakollinen multitaskaus näkyy konkreettisesti mm. siinä, että vaikkapa pyykkien silittäminen on tuntunut mahdottomalta niin, ettei samalla vapaana oleva käsi hamuaisi puhelinta tai toista satsia märkiä pyykkejä koneesta kuivuriin. Pesuhuoneen siivoaminen käy myös käden käänteessä samalla kun käy itse suihkussa. Omassa pihassa ihan vaan lasten kanssa leikkiminen tai seisoskelu on myös lähes mahdotonta mulle, ilman että alkaisin touhuamaan jotain "hyödyllistä". Olen mä joskus pessyt ikkunoitakin samaan aikaan lapsille iltalauluja laulaessani. Lisäksi monesti huomaan miettiväni tapoja, miten voisin tehdä jonkun asian vielä tehokkaammin ja mitä sivuhommia mahdollisesti voisin siihen kylkeen ympätä, jotta kokisin olevani mahdollisimman tehokas. Olen myös nimitellyt miestäni (ja ehkä vähän muitakin miehiä) putkiaivoisiksi samalla tuoden hyvin vahvasti esiin omaa kykeneväisyyttäni pyörittää "vaivatta" tätä ympärilläni vallitsevaa sirkusta. Totuus lienee kuitenkin se, että samaan aikaan kun mä säntäilen ympäriinsä ja teen yhtä hommaa sieltä ja toista täältä, J suorittaa hiljaa homman kerrallaan laadukkaasti pysyen samalla vielä suhteellisen selväjärkisenä... Toisin kun mä. 

Muistamattomuus ja erilaiset keskittymishäiriöt ovat seurausta multitaskauksen aiheuttaneesta kuormittuneesta tilasta. Mä olen selitellyt muistihäiriöitäni itselleni milloin milläkin syyllä, pääasiassa edelleen viittaan niihin kuuluisiin "imetysaivoihin". Mitä hittoa? Olen imettänyt kaikkia kolmea lastani ehkä hikisesti yhteensä vuoden mutta sen taakse on helppo edelleen käpertyä. Todellisuudessa tuo aivosumu kuitenkin on seurausta jatkuvasta keskittymiskyvyn herpaantumisesta ja jatkuvasta asiasta toiseen hyppimisestä. Se on muuten oikeasti pelottava tila, kun tajuat oman aivokapasiteetin kutistumisen ja muistin hapertumisen. Lohduttavaa on kuitenkin se, että tajuat ja tunnistat ongelman. Keskittymisen kykyä ja elämän hidastamista siinä määrin kun se nyt tässä tilanteessa voi olla mahdollista olen viime ajat ahkerasti harjoitellut!

Multitaskaaminen toimii monesti siis himaoloissa jotenkuten mutta työelämässä sillä talentilla en välttämättä lähtisi kehuskelemaan. Sen lisäksi, että multitaskaus on tunnistettava yhtenä työhyvinvointiriskinä, ei poukkoilu asiasta toiseen ole myöskään kovin tehokasta. Tietotyöstä puhuttaessa kannattaa myös muistaa, että ajattelutyö ei näy ulospäin. Se, että säntäilee suuntaan ja toiseen ja tuo esiin omaa tehokkuuttaan, ei korvaa hiljaista ajattelutyötä, jonka avulla saadaan parhaimmillaan kokonaisvaltaista arvon tuottamista ja mahdollistetaan asioiden kehittyminen. Hyvä olisi myös muistaa, että työntekijöitä ei arvotettaisi toimeliaisuuden mukaan, sillä kovasta työtahdista kärsii myös se toimeliain työntekijä. Mä oon myös aina sanonut, että mitä enemmän teet, sitä enemmän luultavasti saat myös tehtävää - kun ne työt eivät yleensä tekemällä lopu. 

Nykypäivän pirstaloituneen maailman keskellä suureksi ongelmaksi muodostuu juurikin aivojen hyvinvoinnista huolehtiminen. Työelämässä aivoja kuormittaa mm. jatkuva uuden oppiminen, jatkuvat työn keskeytykset sekä jatkuvasti vähenevä aika keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Puhutaan aivokunnosta, joka monessa yrityksessä onkin muiden osa-alueiden lisäksi tunnistettu tärkeäksi työhyvinvointiasiaksi.

- Hyvinvoiva RuuhkaMutsi -