Mitä kaikkea sä osaat nyt ja isona?

Korona on olemassaolollaan lisännyt irtisanomisia ja tämän myötä moni on joutunut miettimään uudelleen urapolkuaan. Itse olen myös huomannut monen tuttuni hypänneen rohkeasti kohti tuntematonta ja startanneen täysin uuden alan opinnot pitkän opiskelutauon jälkeen. Jotkut ovat tehneet tämän pakotettuina, toisille korona taas puolestaan on antanut sen viimeisen sysäyksen jo pitkään mietitylle mahdolliselle uranvaihdokselle tai lisäkouluttautumiselle, jota ei vaan ole jostain syystä aiemmin uskaltanut tai kyennyt tekemään.

Itse hain Hämeen Ammattikorkeakouluun viime syksynä ja jännitin, kuinka suuri tunku ylemmän ammattikorkeakoulun opintoihin koronan myötä onkaan. HAMKin hakijamäärä muuten kasvoi 2019 syksystä 2020 vuoteen reilut 58 prosenttia, joten kyllä se tunku lisääntyi huomattavasti. Myös tämän kevään yhteishaussa hakijamäärä lisääntyi entisestään.

Ennen muinoin työelämä oli huomattavasti yksinkertaisempaa. Sinne mentiin sisään nuorena ja sitten toisesta päästä putkahdettiin 40 vuotta myöhemmin ulos ja eläkkeelle. Moni työskenteli koko työuransa saman työnantajan palveluksessa hyödyntäen aina niitä samoja opittuja taitoja. Kuulostaa nyt melko oudolta sillä nykypäivänä niin alanvaihto kuin jatkuva itsensä kouluttaminenkin on arkipäivää. Sitran työelämätutkimuksen (2017) mukaan ammattia tai alaa on vaihtanut kuusi kymmenestä suomalaisesta.

Itseohjautuvuus, jatkuva itsensä kehittäminen, jatkuva oppiminen...Tuttuja ja yleisiä nykypäivän työelämään liittyviä termejä. Kehittymisestä ja uuden oppimisesta on tullut tosi tärkeä osa kaikkien työtä. Yrityksille tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että työntekijöiden koulutukseen on panostettava, mutta toki myös työntekijällä itsellään on suuri vastuu oppimisesta. Kun mä aikanani sukelsin työelämään, niin kyllä se homma meni silloin aika pitkälti niin, että työnantaja määräsi, mitkä kurssit on käytävä ja se oli sitten siinä. Nykyään mä koen, että sulla itselläsi on tosi suuri vastuu. Enää ei toimi se, että töissä käydään muutamat ja pakolliset työnantajan järjestämät kurssit ja koulutukset ja sitten painetaan duunia ja odotellaan palkkapäiviä. Kyllähän se työ tulisi kokea niin merkitykselliseksi, että on valmis kohdistamaan mielenkiinnon kohteen niihin asioihin, jotka auttaa kehittämään omaa ammatillista osaamista. Tällä tavoin "itseopiskelemalla" myös toki mahdollistaa sen, että pysyy junan kyydissä ja pitää oman markkina-arvonsa. Kannattaa siis tunkea itsensä mukaan kaikenmoisiin projekteihin (joita nykyajan työelämä aika kivasti tarjoaa), koulutuksiin ja nostaa reippaasti käsi aina pystyyn, kun kysytään vapaaehtoista. 

Jostain joskus luin, että työntekijän tulisi aina nähdä oma osaaminen pääomana, joka ei katoa, vaikka työpaikka katoaisikin tai muuttuisi. Kun siitä pitää kiinni, on se aina hyödynnettävissä tulevaisuudessa jollain tapaa, näin mä vahvasti koen. Itse olen ollut mm. siivooja, veikkausmyyjä, lastenvahti, puotipuksu, kotiäiti, asiakaspalvelija, tanssinopettaja ja pankkitäti. Ja kyllä mä koen, että olen saanut näistä kaikista valtavasti arvokkaita oppeja, joita pieninä palasina pystyn elämässäni ja uusissa työtoimenkuvissani hyödyntämään. Tämän vaan oikeasti aina välillä unohtaa ja tätä pitäisi vahvemmin osata tuoda esille.

Mitä kaikkea sä osaat nyt ja isona? Entä miten korona on muuttanut sun ammatillista polkua vai onko muuttanut mitenkään?

Aurinkoista tulevaa viikonloppua Jengi!

- Hyvinvoiva RuuhkaMutsi -