Rouva Vemmelsääri ja sukunimivalinnat

Linkedinissä pyöri tovi sitten huvittava ketju erilaisten nimien erilaisista hyvinkin hassuista versioista. Olen nauranut kommentteja kippurassa ja osallistuinpa keskusteluun minäkin. Tämän kirvoittamana syvennyin sitten tarkemmin selvittämään oman nimeni taustoja vaikka toki jo aika paljon tiesinkin sekä myös pohtimaan erilaisia asenteita liittyen avioliiton myötä tulleisiin sukunimivalintoihin.

❤ Vuonnelsalo ❤ , tätä sukunimeä olen ylpeänä saanut kantaa jo yli 15 vuoden ajan. Ja voitte vaan kuvitella, kuinka monta erilaista versiota olen nimestäni vuosien varrella kuullut, puhumattakaan miehestäni. Ylivoimaisesti paras kuulemani versio on Vemmelsääri. Kyllä, osuva versio siinäkin mielessä, että kropastani suurimman osan muodostaa nämä kaksi metriä pitkät koipeni 😃.

Tyttönimeltäni olen Hiltunen ja aina leikkisästi uhosinkin että Hiltunen pysyy aina Hiltusena. Mutta johtuen tietystä vanhanaikaisesta ajattelutavastani sekä myös hyvin perinteisistä mulle opetetuista perhearvoista, kyllähän mä koko ajan tiesin, että tulevan puolisoni nimen tulen ottamaan eikä muuta vaihtoehtoa edes ole. No sitten mä tapasin J:n ja muistan edelleen elävästi, kun yläasteen äidinkielen tunnilla muutaman kerran hänet tavanneena yritin epätoivoisesti selvittää, miten hänen sukunimensä kirjoitetaan. Kyseisellä tunnilla istui muutama hänen puolituttunsa mutta heiltäkin kaikilta sain täysin erilaiset versiot. Noh, kyllä se nimi sitten jossain kohtaa selvisi, ja opin sen sitten kirjoittamaankin 😉. Ja kun mua sitten aikanaan kosittiin, niin oli toki täysin selvää, että otan tämän niin erityisen ja kauniin sukunimen itselleni. 

Lyhyt tarina nykyisen sukunimeni takaa...

1900-luvulla rajakarjalaiset muuttivat ahkeraan sukunimiään mm. nimien saaman ei toivotun huomion, erilaisten vaikeuksien vuoksi sekä myös siitä syystä, että nimiä haluttiin yksinkertaisesti suomalaistaa. Puolisoni isän isä on kotoisin suojärveltä, jossa virtasi vuonneljoki, joka taas laski vuonneljärvestä vuonnelkosken kautta salonjärveen. Vuonna 1946 he vaihtoivat sukunimen Haposta Vuonnelsaloksi. Meitä Vuonnelsaloja ei tässä maailmankaikkeudessa ole enää oman perheeni lisäksi kuin yksi, joten yhteensä meitä on hurjat 6. Vähiin siis käy ja meidän perhe yrittää pitää sukunimestä kynsin hampain kiinni. Nykyisessä modernissa maailmassa ei tyttöjen kanssa onneksi luultavasti tarvitse ottaa puheeksi omasta sukunimestä luopumista missään kohtaa, tai näin ainakin kovasti toivon. Ja kuopuksen sitten vaan pitää supliikkitaidoillaan myydä tulevalle puolisolleen nimensä.

Maailma muuttuu ja nykyäänhän on kovin yleistä, että mies ottaa naisen sukunimen tai että molemmat pitää omat sukunimensä tai sitten molempien sukunimistä modataan uusi yhteinen. Puolisoiden yhteisen sukunimen suosio onkin 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa vähentynyt jatkuvasti, silti kuitenkin suurin osa taipuu edelleen vanhaan kaavaan. Itselleni uutta tietoa oli se, että juridisesti aviovaimon velvoitus käyttää miehensä sukunimeä on siis kestänyt vaan vuodesta 1930 vuoteen 1985 asti, jolloin uusi nimilaki tuli voimaan. Eihän tuo pätkä älyttömän pitkä aika loppujen lopuksi ole mutta sen verran monta sukupolvea mahtuu tuohon aikajanaan, että monille (itseni mukaan lukien) on syntynyt kuvitelma siitä, että miehen sukunimen ottaminen olisi joku ikiaikainen tapa ja perinne Suomessa. Toki myös historiallisesti asiaa tarkasteltuna syyt löytyvät usein siitä, että miehen ollessa perheen pää oli myös perheen omaisuus ennen aina miehen nimissä ja näin naisen katsottiin seuraavan luonnollisesti häntä.

Mä en itse ennen tätä ole juurikaan vakavasti pohtinut tai pysähtynyt miettimään tätä sukunimivalintoihin liittyvää aihetta. En ole itse kokenut millään tavalla missään kohtaa, että mun itsenäisyyttäni rajoittaisi jotenkin se että otan puolisoni sukunimen tai patriarkaalisesti ajateltuna olisin nyt miehen omaisuutta hänen hallitessaan minua. Tekisin edelleen samat päätökset kuin aikanani mutta ehkä eri perusteilla. Siinä mielessä olen siis saanut päivitettyä ajatuksiani tähän hetkeen, toki siitä pitää hyvää huolta myös oma valveutunut esiteini mutta myös siskon likat 😉. 

Kaikki tekevät omat päätöksensä omista lähtökohdistaan ja mikä tärkeintä, niin se, että nykypäivänä tämä mahdollistuu myös juridisesti. Kyllähän se on hyvin vaikea ajatella että edelleen tänä päivänä joku laki pakottaisi ottamaan puolison sukunimen. Lisäksi nykypäivänä asioista keskustellaan paljon ja erityisesti monta ennen niin itsestäänselvänä pidettävää asiaa osataan kyseenalaista ja löytää myös eri kulmia, mistä näitä aiheita voidaan tarkastella. Tämä aihe todellakin on keskustelun arvoinen ja hetken netissä pyöriessäni on se saanut palstatilaa aika paljonkin. 

Miten te muut koette tämän asian, kenen sukunimi otetaan, otetaanko kenenkään vai modataanko ihan uus vai onko se loppujen lopuksi ihan se ja sama?

- Hyvinvoiva RuuhkaMutsi -