SALIL EKA, VIKA VAI EI OLLENKAAN? Mutsin treenit ja lasten liikunta aikataulukaaoksessa luovien

Mä olen aina ollut kova urheileen ja liikkumaan. Se on ollut mun henkireikä ja yks tärkeimmistä palautumisen keinoistani. Esikoisen jälkeen mä vähän laiskistuin ja treenaaminen jäi hetkeksi. Toisen lapsen jälkeen aloitin jälleen tavoitteena saada itseni nopeasti hyvään kuntoon. No, se leikki loppu lyhyeen, kun kolmas oli tuloillaan... Raskausajat ei ole ollut mulle niitä vahvimpia hetkiä, jolloin treeni olis kulkenut ja varsinkin keskimmäisen kohdalla en juurikaan pystynyt liikkumaan, loppuvaiheessa talon ympäri kävelykin tuotti vaikeuksia.

Nyt kun lapset on tehty, olen yrittänyt kovasti saada itseni jälleen kuntoon. Mutta kovin vaikeeta se tuntuu olevan tässä iässä ja elämäntilanteessa. Ei sillä, mä olen ihan tyytyväinen itseeni enkä paini juurikaan ulkonäköongelmien kanssa mutta ainahan sitä vois olla paremmassakin kunnossa 😉. En ole varmaan ainut, joka painii myös sen ongelman kanssa, miten yhdistää monta treenikertaa viikossa töihin, perheeseen ja lasten harrastuksiin. Välillä olis kiva kait nähdä ystäviäkin. Niin ja herra J myös käy säbäämässä 3 kertaa viikossa. Melkosta luovuutta vaaditaan, jotta saa tämän yhtälön toimimaan. Toki elämä on myös niitä kuuluisia valintoja; lähdetkö töiden jälkeen salille vai lasten kanssa puistoon. Jätätkö illalla sen ainoan pienen hetken käyttämättä, jolloin olisi mahdollisuus viettää parisuhdeaikaa ja menet aikaisin nukkumaan, jotta jaksat herätä aamulla ja mennä salileka. Vai meetkö sittenkin salilvika kun oot saanu lapset ja miehen nukkumaan.

Musta on tullut melko luova ja olen tosi paljon yrittänyt yhdistää treenaamista niin, että lapset on mukana. Esikoisesta saakin jo oivan treeniseuran, mutta kaksi pienintä ei siihen vielä oikein taivu. Kun pienet oli vielä ihan vauvoja, vetelin porrastreenejä ja ne istu tuplissa keksipaketin kanssa. Oli ne välillä myös rappusissa mukana mua koutsaamassa, mutta silloin se leikki yleensä loppui aika lyhyeen. Talvella hyvän lenkin saa raahaten kahta taaperoa pulkassa perässä, varsinkin jos jalkakäytävät on juuri hiekoitettu. Suosittelen 😃. Oon mä kerran tainnut juosta leikkipuistoa ympärikin. Paljon me myös kävellään ja kun keskimmäinen menee pyörällä jo hienosti, niin se mahdollistaa hyvin jo juoksulenkinkin. Vaunujen kanssa on tullu juostua jonkun verran mutta se homma oli kyllä jo aika nextillä levelillä, varsinkin kun vaunuissa istui kaksi taaperoa.

Alla olevassa kuvassa (oik) ollaan n. 3 km päässä kotoa ja pidetään palaveria, miten ja millä kyydillä matka jatkuu. Ei tarvinu mennä salille hikoilemaan tuona päivänä 😃. Toisessa kuvassa puolestaan on käynnissä ultimaattiset porrastreenit esikoisen ollessa tanssitunnilla. 

Salille mä en voi ottaa lapsia mukaani (ei lapsenvahtipalveluja), mut meillä on naapurin kanssa onneks täällä Sampo kolmosen kuumin pihasali. Löytyy kuntopyörä, kahvakuulat, levytankoo ja 70-luvun monitoimipenkkiä. Pienet jaksaa jo ihan kivasti pysyä näissä jumppatuokioissa mukana, alkuun se olikin melkosta säätöä. Sit meillä onneksemme on superreipas esiteini, joka usein laittaa pienet nukkumaan, niin että me päästään J:n kanssa yhdessä iltalenkille... Tai jos J on reissussa, niin olen päässyt reippaileen itsekseni. On meillä aina myös ollut hyvä tukiverkosto, jota pystyn hyödyntämään, kun en mitään muuta keksi. Mutta lähtökohtaisesti en ole ikinä halunnut pitää sitä ensimmäisenä vaihtoehtona.

Mä aina haaveilin kouluttautua liikunta-alalle, mutta se sitten vaan jäi. Yritin liikuntatieteelliseenkin pariin kertaan, mutta ei natsannut. Tanssin aktiivisen harrastamisen ja kilpailu-uran lopettamisen jälkeen jäin lajin pariin ohjaajana ja seuravalmentajana. Vedin yli kymmenen vuotta erilaisia ja eri-ikäisille tarkoitettuja tanssitunteja, parhaimmillaan mulla oli 8 ryhmää viikossa. Kyllä tuo ihan oikeasta sivutyöstä silloin meni. Välillä ajattelin, että kuinka siistiä päästä tanssiin ja vielä saa siitä korvauksen mutta kyllähän todellisuudessa se kaikki näkymätön työ vei tosi paljon aikaa. Tuntien suunnittelu, musiikit, oma kouluttautuminen jne jne... Viimeisistä aktiivisesti vetämistä tunneistani jouduin luopumaan 8 vuotta sitten, kun alettiin rakentamaan omakotitaloa. Loppui vaan yksinkertaisesti aika ja olin pakotettu tekemään valintoja. Nyt kuitenkin, jos kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen, pääsen takaisin liikuttamaan jengiä ja aloitan ohjaajana paikallisessa liikuntakeskuksessa ensi vuoden puolella. Melko siistiä ja olen tosi innoissani 😊

Sen lisäksi, että löytää itsellensä aikaa liikkua ja pitää itseänsä näin hyvässä kunnossa tulee toki myös huolehtia lasten liikkumisesta. Viime vuosina on tosi paljon puhuttu siitä, kun lapset ja nuoret eivät liiku riittävästi. Laitoin googleen hakusanaksi liikkumattomuuden pandemia ja tulokset olivat kyllä murskaavia. Tutkijat puhuvat liikkumattomuuden olevan maailmanlaajuinen epidemia, jota korona on kiihdyttänyt entisestään. Ja eihän sitä voi kiertää millään tavalla, etteikö liikkumattomuuden seuraukset olisi järisyttäviä niin kansanterveydellisesti kuin taloudellisestikin. Lisäksi liikunnalla on useita merkittäviä vaikutuksia myös oppimiseen. 

Erään tutkimuksen mukaan maailmanlaajuisesti lapsista ja nuorista vain joka kolmas liikkuu riittävästi. On suositeltu, että 7-17-vuotiaat liikkuisivat reippaasti ja rasittavasti joka päivä vähintään tunnin ajan. Kyllä mä joudun valitettavasti nostamaan käden pystyyn, etten ole tästä aina pystynyt huolehtimaan, vaikka kohtuu tarkka tässä asiassa olenkin. Toki liikkumisen lisäksi tulisi myös huolehtia, että ruudun ääreltä poistuttaisiin säännöllisesti vaikkapa ulkoilemaan. Kaikki, kenen lapset osuvat tähän ikähaarukkaan, tietävät aivan varmasti, kuinka tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty.

Mulle lasten liikunta ei tarkoita pelkästään eri harrastusmuotoja, vaikka aktiivisesti lapsia olenkin aina eri harrastuksiin tutustuttanut ja pitänyt ohjenuorana sitä, että yksi mieleinen liikunnallinen harrastus tulisi olla. Me liikutaan paljon myös luonnossa ja ulkoillaan. Lisäksi mä olen aina antanut lasten hyppiä sängyllä ja sohvalla, kiipeillä, rakentaa liukumäkeä portaisiin ja tuhota keväällä nurmikon hippaleikeissä. Talon pihakin suunniteltiin niin, että lapset voi siinä rauhassa pörrätä ympäriinsä. Okei, en mä nyt muutenkaan mikään puutarhuri ole, mutta toi kuulostaa paremmalta selitykseltä sille, miksi meidän piha on pelkkää kivituhkaa ja nurmikkoa 😃.

Valitettava tosiasia on se, että harrastaminen voi maksaa nykypäivänä kärjistettynä jopa uuden auton verran ja kaikilla ei ole siihen yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Kaikki liikunta ei ole onneksi kuitenkaan kallista ja edelleen on paljon myös harrastuksia, joihin pääsee mukaan hyvin edullisesti ellei jopa ilmaisestikin. Lapsia voi myös viedä luontoon, opettaa viettämään aikaa ulkona ja mikä tärkeintä, opettaa heitä keksimään luovasti tekemistä. Ihan liian usein itsekin kuulen sanat "ei me oikeen keksitä ulkona mitään tekemistä". Aikuisen tehtävä onkin sitten olla lähtökohtaisesti avoin kaikille lasten ideoille, olivatpa ne sitten kuinka hulluja tahansa 😊.

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-