Tarkan markan ja euron Mutsi

Mä oon työkseni neuvonut monta vuotta asiakkaitani säästämisen ja sijoittamisen asioissa ja luonnollisesti nää teemat on myös mun omassa elämässäni hyvin tärkeitä ja keskeisiä. Mä olen säästänyt ihan pienestä likasta lähtien aktiivisesti. Silloinkin, kun olen ollut tosi tiukilla. Mun lapsuuden ja nuoruuden tanssiharrastus tyhjensi rahapussia kiitettävästi mutta se oli mulle myös myös tosi rakas, joten kyllä mun synttäri- ja joululahjat usein liittyivät jollain lailla tanssiharrastukseen. Säästämistä ja rahojen viisasta käyttöä mä opetan myös lapsilleni ahkerasti ja olen äärimmäisen tarkka siitä, mihin ja miten lapset lahjarahojaan käyttävät.

Sanotaan että ihminen tarvitsee ihan minimissään kahden kuukauden nettotulojen verran säästöjä yllättävien tilanteiden varalle. Säästöt on pelastanut mut monta kertaa erinäisistä yllättävistä tilanteista. Lisäksi nyt kun kotona on itseni lisäksi 4 muuta muuttujaa, tarvii sitä puskuria olla koko ajan entistä enemmän. Paljon kun sattuu ja tapahtuu koko ajan ja yllätyksiä tulee, mihin ei ennakkoon osaa varautua. Lisäksi 4 vuodenaikaa vaatii ihan älyttömän määrän erilaista vaatetta ja varustetta ja näihin saa uppoomaan ihan järjettömän määrän rahaa. On rikki menneitä ulkohousuja, hukkuneita hanskoja, yhden kauden sopivia monoja ja luistimia. Ja joka syksy huomaan talven jälleen yllättäen havahtuen päiväkodista ja koulusta tuleviin viesteihin, joissa luetellaan seuraavan kuukauden aktiviteetteja ja luonnollisesti sivulauseessa maininta varusteista. Se mikä on kuitenkin huippua, on tavaroiden ahkera kiertoon laittaminen nykypäivänä. Lisäksi käytettynä saa nykyään oikeesti tosi hyvää ja laadukasta tavaraa, jota me ollaan ainakin tosi paljon lapsille hankittu. Paljon ollaan myös naapureiden ja ystävien kanssa tehty eräänlaista vaihtokauppaa, jolle myös iiiiiiiso peukku. 

Mitä tulee materiaan, mä en niinkään haalimalla haali tavaraa, mutta kiinnyn tosi helposti siihen mitä mulla on. Erityisesti lahjaksi saaduista tavaroista mun on vaikea luopua. Lisäksi lähes jokainen mun kotoa löytyvä tavara kantaa jotain tarinaa. Tai jos ei, niin mä nopeesti keksin kyllä tarinan, jotta saan syyn olla luopumatta siitä. Meillä on himassa säilytystilaa varmaan yhteensä 40 neliöö ja kun se kaikki täyttyi lattiasta kattoon jossain kohtaa, jouduin nostaan kädet pystyyn, tunnustaan hulluuteni ja suuntaan kirpparille pahvilaatikoideni kanssa. Muistan myös aikanaan, kun siskoni auttoi mua muuton yhteydessä purkamaan tavaroitani. Mulla oli kenkäpareja oikeesti 548 ja mä käytin niistä aktiivisesti ehkä kahta paria, jos niitäkään. Iso kiitos siskolleni, joka tunnisti tämänkin hulluuteni ja ansiokkaasti auttoi laittamaan suurimman osan pareista kiertoon. Seuraava operaatio voisikin kohdistua talvitakkeihini, joita niitäkin on monia monia kymmeniä. VinkVink 😉.

Talouden eri trendit on nähty voimakkaasti muokkaavan sukupolvia. Mä olen lama-ajan lapsi, joten ehkä muhun silloin iskostui tietyllä tapaa ne arvot, jotka liittyivät säästeliäisyyteen ja esimerkiksi siihen, että ruokaa ei heitetä hukkaan. On muhun vaikuttanut suuresti myös kummitätini, joka tykkää kaikesta vanhasta ja todella hänen kaikilla tavaroillaan on myös tarinat. Kummitätini on myös mestari tekemään kirpparilöytöjä ja hänelle iso kiitos, että on mutkin opettanut aikanaan kirppareilla käymään. Myös isoäitini oli äärimmäisen tarkka siitä, mitä heitettiin pois. Vanhat rikkinäiset t-paidat hyödynnettiin aina siivousrätteinä ja jouluna sai näpeilleen, jos lahjapaperin ruttasi niin, että sitä ei voinut enää käyttää seuraavan vuoden lahjoihin. Pappa taas nuolisi edelleenkin lasten lautaset, ellen koronan myötä olisi hänelle siitä alkanut huomauttamaan 😉. No mä en nuole lasten lautasia, enkä säästä joulupapereita seuraavaan vuoteen, mutta rikkinäisistä t-paidoista saatan tehdä siivousrättejä. On mulla muitakin jonkun mielestä ehkä outoja tapoja, kuten esim. kermaviilipurkkien säästäminen seuraavan kesän marjastusta varten. Niihin saakin oikein hyvin muutes yhden smoothieannoksen marjoja. 

Oon mä senkin tässä vuosien varrella oppinut (tosin kantapään kautta), että ehkä ihan kaikessa ei kuitenkaan kannata säästää, niin kuin alla oleva kuva hyvin kertoo. 

Kun mä muutin 17-vuotiaana omilleni, muistan kun mutsi muistutti mua, että omillas on nyt sitten tästä eteenpäin pärjättävä. Tavastilan spyrdestä me J:n kanssa sitten raahattiin pakkaseen selkä vääränä ranskanleipää, jota sai kolme 10 markalla. Lisäksi hyvin tutuksi tuli possun ja broilerin paistisuikaleet. Me ei varmaan edes tiedetty, että fileesuikaleitakin sieltä kylmähyllystä löytyy. Jauheliha oli silloin vielä puoli-ilmasta, toisin kun nykypäivänä, ja sitä meillä oli myös aina jääkaappi ja pakastin pullollaan. Sitten vähän makaronia ja ketsuppia kylkeen ja avot. Näillä me vedettiin jokunen vuosi, huh heijaa. Nuudelivillitykseen me ei ikinä oikein päästy ja opittiinkin nuudelia syömään vasta tälleen "aikuisina". Sitä mä oon aina kelannut, että miten ihmeessä sitä kuitenkin pysyi tuolloin suht hoikkana tolla ruokavaliolla, kun nyt tuntuu menevän retiisitkin välittömästi kylkiin. Omilleen muutto nuorena lukiolaisena opetti mulle kuitenkin ihan älyttömästi. Vaikka sai olla villi ja vapaa niin kyllä sitä yhdessä yössä kuitenkin joutui aikuistumaan, ottaa täyden vastuun omista tekemisistään, pärjäämisestään sekä rahankäytöstään. Kyllä mä uskon, että nää kokemukset on myös omalta osaltaan luoneet vahvan pohjan sille, että joka pennosta on oppinut arvostaan ja miettimään hyvin tarkkaan, mihin rahojaan käyttää.  

Mä ja J ollaan siinä mielessä ehkä vähän tavanomaisesta pariskunnasta poikkeava, että meillä on aina ollut täysin eri rahat. Ei meillä ole edes käyttöoikeuksia toistemme tileihin. Eka yhteinen tili perustettiin pakotettuina vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun alettiin rakentaan ja oli pakko olla raksatili, mistä maksettiin kaikki projektin kulut ja siirreltiin lainaeriä kulujen maksamista varten. Sitten meillä (lue: mulla) on exceltaulukot, joihin on tarkkaan laskettu molempien osuus kuukausittaisista menoista suhteutettuna molempien ansioihin. Se joka tienaa enemmän, maksaa luonnollisesti myös enemmän kuluista, prosentuaaliset osuudet on tarkkaan laskettu. No myönnettäköön, että viime vuosina nää excelit on ollu aika vähän käytössä eikä niitä oo ehitty päivittään tilanteiden muuttuessa niin tiuhaan koko ajan. Mutta kyllä me molemmat silti koko ajan ollaan tosi tietoisia tuloista, menoista, osuuksista, nousevista ja laskevista kustannuksista ja niin edelleen. Välillä on myös koitettu ennustaa tulevaisuutta, mutta siinä ei juuri ole onnistumisia tullut.

Nykyään mä ostan tosi vähän itselleni tai kotiin yhtään mitään. En mä ole kuitenkaan mitenkään tietoisesti pyrkinyt siihen. Treenivaatteistani sekä lasten ulkovaatteista olen aika tarkka, ne pitää kestää ja olla hyvää laatua. Mä en myöskään ole kovin merkkiuskollinen tai kauheen kiinnostunut esim. design -tuotteista ja himassa mulla ei ole myöskään mitään tiettyä sisustustyyliä. Mä saatan nikkaroida vanhoista eurolavoista uuden pöydän, jos siltä tuntuu ja fiilis alkaa viemään, tai sit mä pakotan J:n tekeen sen. Tai sit mä ostan kirpparilta uuden lampun, jos se mun silmään näyttää kivalta. Nyt mä olen himoinnut jo monta vuotta uutta ruokailuryhmää ton kohta 20 vuotta vanhan tilalle, mutta en ole löytänyt mieleistäni tai jos olen niin sit se maksaa mun mielestä liikaa, hyvin tyypillistä tämäkin :D. Vaatteita ostan itselleni nykyään aikalailla vaan sen perusteella mikä mun silmääni hyvältä näyttää ja minkä koen päälläni hyväksi sekä kehoni tasapaksuja muotoja imartelevan 😉, yleensä en paljon merkkejä katsele. 

Nykyajan kulutusyhteiskunnassa nuorten talousosaaminen on varmasti tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin ja tutkimusten mukaan nuoret ovatkin kiinnostuneita parantamaan omaa talousosaamistaan. Taloustaitojen rooli koulussa on vahvistunut mutta työtä tämän suhteen vielä varmasti on. Kun mä olin aikanaan yläasteella, ei kyllä paljon kukaan opettanut rahankäyttöä saatikka puhunut laajemmin taloudenhallinnasta ja täytyy myöntää, että ei se kyllä silloin ketään kiinnostanutkaan. Sillon se elämä vaan opetti ja epäonnistumiset kasvatti... Tai no, osaa kasvatti ja osaa ei.

Kenen vastuulla nuorten taloustaitojen edistäminen sitten on? Sen lisäksi että nykyinen opetussuunnitelma sisältää jonkin verran taloustaitojen opettelua, ovat myös pankit olleet kautta aikojen aktiivisesti mukana talousopetuksen jalkauttamisessa kouluihin. Myös oma työnantajani on ollut hienosti mukana kantamassa kortensa kekoon tällä saralla edistäen jokavuotisilla taloustaitoviikoilla nuorten taloustaitoja konkreettisilla teoilla. 

Ps. tiesitkö muuten, että tänään 31.10 vietetään kansainvälistä säästämispäivää, joka sai alkunsa vuonna 1924 Milanossa ensimmäisen säästöpankkikongressin lausumalla toivomuksen siitä, että kokouksen päättymispäivä 31.10 julistettaisiin kaikkialla säästämisen päiväksi. Säästäväisyyspäivän yhtenä päätavoitteena onkin kertoa erityisesti lapsille ja nuorille säästämisen tärkeydestä. 

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-