Tasapainoinen elämä

Viime viikot on haastaneet oikein urakalla. On ollut mielenpäällä kaikenmoista, pientä ja vähän isompaakin, ei kuitenkaan mitään sellaista älytöntä draamaa. Mieli vaan on ollut kovasti maassa ja ahdistaa keskivertoa enemmän. Paljon on osunut pientä paskaroipetta samaan hetkeen, jonka käsittely sitten on vaatinut aika paljon enemmän aikaa ja voimia, kun normaalisti. Mutta kyllä tämä taas tästä, niin kun aina, mietin. Toisaalta, mitä jos ei? Sitäkin olen nyt aika paljon miettinyt. Elämässä joutuu väistämättä kohtaamaan monia ajanjaksoja, joihin liittyy täysin uudentasoiset tunnereaktiot, sellaiset, mitä ei ole koskaan aikaisemmin kokenut. Ahdistus tai mikä tahansa muukin tunnekokemus on aina subjektiivinen, se on se minun oma kokemukseni, eikä kenenkään muun. Ikinä ei siis tulisi aliarvioida kenenkään toisen tunteita tai yrittää vertailla niitä kokemuksia. 

Tuskin kenenkään elämä ei ole pelkkää aurinkoa ja jatkuvaa flow-tilaa. On ylämäkiä, alamäkiä, töyssyjä ja välillä meno taas saattaa olla melko tasaistakin. Yhteistä kuitenkin kaikille on se jatkuva tasapainottelu näiden eri vaihteluiden väillä. Ympärillämme oleva maailma luo oman viitekehyksensä, mutta sen lisäksi meillä on myös ne omat tunteet, jotka joko antavat meille energiaa tai puolestaan vähentävät sitä. Sen lisäksi, että tunteiden tulisi olla hallinnassa ja tasapainossa, tasapainoiseen elämään vaaditaan toki paljon muutakin. Kokonaisvaltainen hyvinvointi onkin monen tekijän summa ja hyvinvoiva ihminen parhaimmillaan on tasapainossa tai ainakin lähellä sitä kaikkien elämän eri osa-alueiden kanssa.

Millaista sitten onkaan tasapainoinen elämä? Tai voiko sitä ikinä edes täysin saavuttaa? Entä kuinka aktiivisesti siihen edes kannattaa pyrkiä? Miten ihmeessä löytää se kultainen keskitie ja ajatusten harmonia omassa päässään?

Kehoittavat hidastamaan elämää. Mä itse hidastin viime vuonna ja kuinka ihanalta se oikeesti tuntuikaan. Mä uskalsin pysähtyä ja löysinkin elämääni sen ansiosta jonkunlaista balanssia vuosikausien sekasorron jälkeen. Moni ajatus kirkastui ja mun mielen valtasi lukuisat uudet ajatukset ja ideat mutta rohkeus kaikkien niiden toteuttamiseen vielä uupuu. Tyyppinä mä olen aika laskelmoiva, arvostan turvallisuutta ja olenkin ehkä vähän huono hyppäämään suorilta täysin uuteen. Mua on kyllä kannustettu ja puskettu toteuttamaan unelmiani, mutta usein olen keksinyt jonkun syyn, miksi ei ole järkevää juuri kyseisessä hetkessä lähteä niitä toteuttamaan. Toki myös taloudelliset olosuhteet ovat asettaneet tietyt ehdot kaikelle toiminnalle.

Professori ja työterapiaohjelmien johtaja Kathleen Matuska on kehitellyt elämän tasapainon mallin (Life Balance Model). Hänen mukaansa yleisin tapa tarkastella elämän tasapainoa on elämän eri osa-alueiden kautta. Näitä ovat mm. koti, perhe, työ, virkistäytyminen ja talous. Mitä enemmän henkilö on tyytyväinen näihin oman elämänsä eri osa-alueisiin, sitä tasapainoisempaa elämää hän myös elää. Matuskan mukaan tasapainoinen elämä on vahvasti yhteydessä terveyteen ja vähentää myös stressin vaikutuksia. Siihen siis kannattaa ehdottomasti pyrkiä mutta kysymys kuuluukin, että miten?

Elämän tasapaino liittyy vahvasti itsensä johtamiseen. Millaiset asiat kokee merkitykselliseksi ja mitä kaikkea haluaa omaan elämäänsä mahduttaa. Hyvin tavallista on, että asioita on mielessä paljon enemmän, mitä on aikaa niitä toteuttaa. Arki on täyttynyt aikatauluista, velvollisuuksista, tavoitteista, odotuksista ja jatkuvasta tekemisestä. Tällöin joutuukin päättämään, mihin haluaa keskittyä. Tasapainotella eri näkökulmien suhteen, ollakko epäitsekäs vai itsekäs vai kenties jotain siltä väliltä. Missä määrin huomioi omat kiinnostuksen kohteet ja missä määrin taas muiden. Mulle henkisen tasapainon saavuttamisessa yksi tärkein osa on omat tarpeet ja tiukasti niiden toteutumisesta huolehtiminen. Mä uskallan tarvittaessa asettaa omat tarpeeni perheen tai lasten tarpeiden edelle. Olen suunnattoman onnellisessa asemassa, kun mulla on J, joka tekee tämän myös mahdolliseksi. Hän ymmärtää, milloin mun pitää saada omaa aikaa tai miksi mä olen joskus kovinkin itsekäs. Se pitää mut järjissäni ja se jos joku on koko meidän perheen etu 😉

Aina sanotaan, että elämä on omissa käsissämme. Itse olen miettinyt jo pitkään sitä, kuinka voimakkaasti yksilö voi loppupeleissä vaikuttaa oman elämänsä tasapainoon, mikäli ympäröivä yhteisö tai yhteiskunta ei sitä juuri kyseisellä hetkellä tue. On helppo syyttää ruuhkavuosia väsymyksestä, koronaa vitutuksesta ja niin edelleen. Ihan loppupeleissä kuitenkin fakta lienee se, että omiin asioihin voi suurelta osin vaikuttaa omilla päätöksillään ja valinnoillaan. Asenteella toki lienee myös oma merkityksensä. Välillä tasapainoisen elämän saavuttaminen vaatii myös hurjan määrän rohkeutta ja riskinottokykyä. On uskallettava muuntautua tarvittaessa nopeastikin ja keksittävä uusia juttuja. Uskallettava myös pysähtyä tarvittaessa ja tunnustaa oma haavoittuvuutensa. Uskallettava välillä uida vastavirtaankin. Uskallettava vaatia itseltään vähän vähemmän ja hyväksyttävä että asioiden saavuttamattomuus ei tarkoita aina epäonnistumista.

-Hyvinvoiva Ruuhkamutsi-