Toimistotyöläinen ja istumisen ongelma

Sanotaan että istuminen tappaa. Hyvin voimakas ja tyly viesti mutta kyllähän väitteessä on paljon perää jo ihan tutkimustenkin valossa. Eräs tutkimus nosti esiin sen, että istumatyö on siltikin hengenvaarallista, vaikka vastapainoksi himoliikkuisi vapaa-ajalla. Saman tutkimuksen mukaan yli 6 tunnin yhtäjaksoinen istuminen muodostaa jo merkittävän terveysriskin, sillä istuessa lihakset heikentyy, luusto haurastuu, niska- ja selkäkivut lisääntyvät, alaselkä kuormittuu sekä jalat turpoavat. Seisominen ja pieni liikehdintä puolestaan auttaa vireystilan parantamisessa, sykkeen hieman kiihtyessä myös verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuu, lihakset aktivoituu sekä asentoa vaihtaessa nivelet notkistuvat.

Mä työskentelin parikymppisenä kaupassa ja se työ oli luvalla sanoen todella fyysistä, ehkä sen takia mä siitä myös kovin paljon tykkäsin. Milloin nosteltiin 9 litran kuuspäkejä kahteen metriin ja milloin juostiin muuten vaan hikipäässä kaupan kilometrin mittaisia käytäviä päästä päähän tai pujoteltiin pumppukärryillä. Askelia tuli päivässä helposti tuplaten se 10 000 askeleen päivittäinen suositusmäärä. Sitten mä siirryin nykyiseen työpaikkaani, joka oli luonnollisesti täysin eri maailma. Mietin ekoina päivinä, että miten ihmeessä mä suoriudun tästä kaikesta ISTUMISESTA, kun koko ajan teki kovasti mieli lähteä liikenteeseen ja jalat steppas pöydän alla. Toisaalta välillä mietin myös, että onpa kivaa, kun ei tarvi olla koko ajan hikisenä töissä ja voi vähän meikatakin :D 

Muistan myös elävästi erään mappienhakureissun. Olin ehkä tokaa tai kolmatta viikkoa harjoittelussa ja yhtenä tehtävänä eräänä päivänä mulla oli hakea varastosta läjä mappeja (tyhjiä) ja kuljettaa ne johonkin, en enää muista minne. No kun olin niitä sylissäni kantaen viemässä, silloinen työkaverini toi mulle sellaiset vaunut, joilla saisin ne helpommin kuljetettua rasittamatta itseäni. Mappeja oli kyllä jokunen mutta eivät ne nyt ihan tuhottomasti painaneet. No ajatushan oli aivan ihana ei siinä mitään, mutta kyllä mä mietin silloin hyvin pitkään, miten kieltäytyisin kauniisti ja hyödyntäisin tämän työpäivän aikana tapahtuvan ainoan edes vähääkään fyysiseen aktiviteettiin viittaavan toiminnon. Se jäi hyödyntämättä muuten, kun en kehdannut rehennellä työkaverille ja olla ottamatta apua vastaan.

Nykyään mä yritän kovasti kyllä töissä liikkua niin paljon kun mahdollista, toki tää fucking covid haastaa julmetusti rajoittamalla etenkin työpaikoilla vapaan liikkumisen ihan minimiin. Eli kun voisit kävellä 4 kerrosta ylös kollegan huoneeseen kysymään jotain asiaa niin nyt teet sen luonnollisesti ja etenkin turvallisesti teamsilla. Ruokala on onneksi meillä 3 kerroksessa, joten sinne tulee käveltyä aina. Välillä mä käyn myös happihyppeleen kahvitauolla paikallisen kävelykadun päästä päähän. Hikijumppaa on vähän vaikee tehdä konttorilla kun on jakussa ja muissa tällingeissä mutta pienet dynaamiset venyttelyt ja nivelien notkistamiset onnistuu vallan mainiosti. Meillä on myös töihin hankittu kepit, roikkumistangot sekä putkirullat, joita olen välillä hyödyntänyt. Kuljetan itse myös pientä fasciapalloa usein mukana töissä, jolla sitten rullailen jalkapohjia, takareisiä ja kankkuja tuolilla istuessani.

Sähköpöydät alkoivat yleistymään suomalaisissa toimistoissa 2000-luvulla. Silloin kun mä aloitin työskennellä pankissa, niin kyllä niistä siis jo oli jonkin verran tietoa, mutta ei ne olleet silloin kovin yleisiä missään toimistopainotteisissa työpaikoissa. Monesti sähköpöydän saaminen saattoi edellyttää lääkärin lausuntoa sen tarpeesta. Nyt kun eletään vuotta 2022, niin sähköpöydät on onneksi monella työpaikalla jo täysin itseisarvo ja myös omassa työpaikassani sellainen on jokaisella. Mulla moni työkaveri tätä mahdollisuutta hyödyntää mutta itse mä olen kyllä edelleen äärimmäisen huono tekeen töitä koneella seisten. Mulla nimittäin on sellainen ongelma, että jos mä nousen seisomaan, niin mun pitäisi päästä heti kunnolla liikkumaan ja kun se kone ja siinä kiinni olevat luurit sitovat mut siihen yhteen pieneen neliöön. Työkaveri tosin tänään juuri kertoi, kuinka itse marssii monesti paikallaan koulutustallenteita kuunnellessaan tai askeltaa vaikkapa jollekin korokkeelle, tarttee ehdottomasti ottaa tämäKIN kokeiluun.

Istumisen vaarat on siis todella tiedostettu ja nykyään on saatavilla paljon erilaisia sekä maksullisia että myös maksuttomia taukojumppasovelluksia. Lisäksi toki netti muutenkin on pullollaan ohjeita erilaisista taukojumppaliikkeistä ja kokonaisista ohjelmistakin. JuuTuubin kautta löytyy myös kaikenmoista. Piti tehdä oma taukojumppapostaus mutta jätin sen sitten vielä tässä kohtaa kuitenkin tekemättä. Ehkä mä jossain kohtaa kuitenkin vielä teen oman postauksen noista erilaisista sovelluksista ja taukojumppavinkeistä.

Mutta nyt kysymys kuuluukin, että kuinka moni taukojumppaa tekee säännöllisesti ja hyödyntää vaikkapa sähköpöydän tuomat mahdollisuudet? Mielenkiintoista olisi myös tietää, kuinka monen taukojumpat tai liikkuminen ylipäätänsä on työpäivän aikana lisääntynyt etätyön myötä vai onko vaikutus ollut enemmänkin päinvastainen. Itselläni juurikin etätyö on mahdollistanut paljon enemmän jumppailua ja liikkumista työpäivän aikana vaarantamatta kuitenkaan työtehoja, enemmänkin koen tehojen lisääntyneen. Lisäksi mä en ole yhtään aamuihminen, joten eniten iloitsen siitä, että etätyöpäivinä aikataulu on ollut paljon suotuisampi esim. hikisiin aamujumppiin ennen työpäivän alkua. 

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-