Toukokuun 12. päivä

Eilen oli mun syntymäpäivä. Täytin 39. Neljä vuotta kun mennään ajassa taaksepäin, sai tämä päivä täysin uuden merkityksen, sillä Isoäitini nukkui pois tuona kyseisenä päivänä iltamyöhään. En ollut pitämässä häntä kädestä kiinni siskoni tapaan viimeisillä hetkillä, koska en vaan pystynyt. Olin kuitenkin jättänyt hyvästit edellisenä päivänä, vai oliko se sitä edellisenä, en enää muista. Silloin mummi avasi silmänsä, kun laitoin hänen käden mahani päälle. Yritti selkeästi vielä kerran antaa mulle viimeisiä neuvoja tulemaan, mutta ne sanat jäi sanomatta. Odotin viimeisilläni kuopustamme ja hautajaiset pidettiin hyvin lähellä laskettua aikaa. Siinä mä sitten seisoin arkun vierellä maha pystyssä ja mietin elämän kiertokulkua... Toisen on aika kuolla ja toisen syntyä...

Olen isoäitini tapaan härkä, ollaan molemmat synnytty viikon sisällä samaan aikaan toukokuussa. Mummi oli aika tyypillinen härkä, kuten olen itsekin. Itse tavallaan olen aina mieltänyt horoskoopit täysin huviksi, mutta yllättävän paljon sieltä kyllä monen kohdalla löytää natsaavia juttuja. Sanotaan, että härkä on eläinradan sinnikkäin ja sitkein tyyppi. Niin oli muuten mummikin! Mummi oli myös tosi periksiantamaton, joka johtikin monesti melkoiseen jääräpäisyyteen. Koti oli mummille tosi pyhä paikka ja elämän pienet ilot merkitsivät hänelle paljon. Härällä on kuulemma taipumusta materialismiin, mikä näkyy itseni ja mummin kohdalla erityisesti siinä mielessä, että niin tavaroista, kuin ihmisistäkin voi olla vaikea irrottautua...

Mummi arvosti suuresti aina luottamusta ja auta armias, jos jäi hänelle valehtelusta kiinni. Hän myös luki meitä kaikkia aina, kuin avointa kirjaa. Se kyky tuntui välillä jopa vähän pelottavalta. Mummille ei olisi ikinä pystynyt järkkäämään mitään yllätysjuhlia ja häneltä oli suunnattoman vaikeaa pimittää yhtään mitään. Itse jäin ainakin lähes aina jollain tapaa kiinni ja sitten sitä yritettiin paikkailla selittelemällä... Voimakastahtoisena tyyppinä mummi antoi aina neuvoja niin niitä tarvittaessa mutta kyllä usein myös silloin, kuin neuvoja ei tarvittu. Mä jotenkin kuitenkin kunnioitin hänen neuvojansa aina. Soitin ja pyysin usein apua, liittyi se sitten käsitöihin tai vaikkapa parisuhteeseen. Saatoin kysästä häneltä mielipidettä myös vaikkapa hameeni pituudesta tai pituuttomuudesta 😉 Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mummi opetti mulle kyllä ihan älyttömästi kaikenlaisia juttuja, erityisesti ihan elämän perustaitoja: käsitöiden tekemistä, leivontaa, ruoanlaittoa, perinteiden vaalimista, imettämistä, kukkien istuttamista, perunoiden kylvämistä (ja tämä jos joku oli muuten sitten tarkkaa puuhaa), autolla ajoa, hautakynttilän oikeaoppista sytyttämistä ja ikkunoiden pesua. Mummin kanssa pystyi myös helposti puhumaan vaikkapa seksistä. Mummilla oli äärimmäisen hyvä huumorintaju ja välillä vähän karskikin, niin kuin itsellänikin. Siinä mielessä me käytiinkin usein tosi hyviä keskusteluita ja harva kai käy läpi esimerkiksi seksielämäänsä 80 v isoäitinsä kanssa... No minäpä välillä kävin 😉

Monesti sitä teiniyden kynnyksellä alkaa hävetä vanhempiaan puhumattakaan isovanhemmista. Mähän en oikein osannut tätä "taitoa" ikinä. Yläasteella mummi haki mut monesti koulusta. Ajoi autokiellon ohi eväskori kolisten aivan koulun etuovien eteen. Joskus joku kysyi, että eikö sua nolota. Ei, vastasin. Hyppäsin autoon ja sain tuoreet kiivin viipaleet ja eväsleivät ensimmäisenä käteeni. Siitä me sitten ajeltiin joko mummin luokse tai mökille tai sitten se vei mut kotiin tai harrastuksiin. Mutta eväät oli mukana AINA <3.

Koska mummi oli niin voimakastahtoinen ja vahva mielipiteissään, monen oli vaikea sanoa hänelle vastaan tai olla eri mieltä. Mä usein olin se, joka uskalsi olla myös eri mieltä ja sanoakin sen hälle. Vaikka väittelymme usein päättyikin riitaan tai siihen että mummi löi mulle luurin korvaan, niin uskon että hän kuitenkin arvosti sitä. Me ei nimittäin oikeesti ikinä riidelty oikein kunnolla tai varsinkaan kovin pitkään. Mummi myös tiesi sen, että jos kovin mua arvostelee, osaan pitää kyllä puoleni. Osasin myös tarvittaessa pitää huolta mummista ja vastavuoroisesti myös antaa hälle neuvoja; kesähelteillä naputin veden juomisesta kuin pienelle lapselle tai kun istuin masan (mazdan) kyydissä hänen posotellessa neljääkymppiä ykkösellä, huomautin vaihtamaan isompaa silmään. 

Hauta oli mummille kodin jälkeen tärkein ja rakkain paikka maailmassa. Se piti aina olla vimpan päälle ja muovikynttilät oli vähän niin ja näin. Lasimollukoita niiden piti olla, niitä keräiltiin, pestiin ja käytettiin aina uudestaan. No eilen mä kävin haudalla päivän päätteeksi, pelkkä pieni öljykynttilä ja paperinpala kädessäni. Ei ollut autossa tuluksia, joten otin paperinpalan, jolla ajattelin ottaa toisesta kynttilästä tulta mutta se olikin sammunut. Siinä mä sitten istuin hetken ja puhelin hassuja. Mietin, että nyt mummi ei kyllä arvostais, saatoin kuulla ne sanat, mitä mulle sanois ja nähdä sen päänpudistuksen, hymy huulillani. Se oli kiva hetki <3.

Sisontyttöni sanoin; eilen ei ollut pahamieli eikä itkettänyt mutta ikävä oli... ja on... Se ei koskaan katoa, mutta osaa muuttaa onneksi muotoaan <3

-Hyvinvoiva RuuhkaMutsi-